United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Koko raamattu", hän sanoo, "on täynnä tätä ett'emme epäilisi, vaan olisimme aivan varmat, että Jumala on sääliväinen, armollinen, kärsivällinen, uskollinen ja totinen; semmoinen, joka ei ainoastaan tahdo täyttää lupauksiaan, vaan jo on täyttänyt ja tehnyt paljoa enemmän, kuin mitä Hän lupasi, koska Hän on antanut ristiin-naulita oman Poikansa syntiemme tähden, ettei kukaan, joka uskoo Häneen, huku, vaan jokainen saa ijankaikkisen elämän."
Halleluja, sillä ei sinulta, oi suomenkansa, enää mitään puutu, sillä sinulla on Siioniin vaeltaessasi sanaa, sitä ainoaa oikeaa ravintoa, josta ei vatsa kipeäksi turvu, sitä oikeaa iäisyyden matkaevästä, joka ei eväskontissa paina ja niin kulkijaa raskauta. Ja niin ei Beliaalin kaupunki huku ja sinun maakylissäsi kukoistaa iso ja turpia usko.
Nämä aarteet ovat nyt haihtuneet kuin savu tuuleen, mutta sama Jumalan ijankaikkinen sana pysyy vielä; se ei huku eikä ruostu, ei myös pala tulessa, ei huku veteen eikä tallaannu maahan, vaan pysyy ikuisesti samana, täynnä armoa, totuutta ja rikkautta. Mitäs arvelet, Valtteri, tästä?
Historiallinen työ, samoinkuin työ ylimalkaan, ei koskaan huku eli katoa, vaan jatkuu alituisena jaksona ihmiskunnan elämän-vaiheissa, liittäen onnistuneen toiminnan hedelmät samanaikaisiin onnistumattomiin yrityksiin, joista vasta ehkä seuraavat vuosisadat jotakin kokonaista yhteen-liittää. Tätä asiain henkistä yhteyttä ei voi kukaan muuttaa eikä löyhdyttää, sillä on oma järkähtämätön lakinsa.
Yht'äkkiä sanoo toverini: »minä hyppään keskelle ojaa». Minä sanoin: »hukitse nyt itses syyttä, tarpeetta». »En minä huku», sanoi hän, »minä olen hyvä uimaan», ja ennenkuin ennätin mitään siihen vastata, hypätä loiskahutti hän keskelle kosken kuohuvia aaltoja, ettei kappaleesen aikaan näkynyt eikä kuulunut.
Sydämmen juureen murhe muuttaa majaa, Vireille sala-tuskat ajaa, Levotta hyörii hän ja rauhas runtelee; Ja haamuaan hän aina vaihtelee: Mut haamun' olkoon vaimo, lapset, suku, Tai veitsi, myrkky, vesi, valkia Sä säikyt nuolta, jok' ei kannata, Sit' itket, mik' ei sulta koskaan huku. Ma Luojan vertainen?
"Huku tahi et," huusi prinssi, "niin tahdon minä koppini takaisin; sinä sen laskitkin pääsemään lammikkoon. Siis pian! Joll'et sinä saa sitä sieltä ylös, niin saa joku muu teistä tuoda sen; sinä, Brahe, tahi sinä, Oxenstjerna. Minä tahdon ja minun pitää saaman koppini jälleen." Samassa polkasi hän jalkaa ja katsoi ankarasti heihin.
Lents nosti lapsen käsivarrelleen ja kehoitti Annia malttumaan. Anni ei hiiskunut sanaakaan. "Kuoleman kylmä käsi on laskeunut huoneemme yli", sanoi Lents, "tässä ei auta ponnistaa vastaan. Onko sinulla Wilhekin täällä kotona? Onko hän jossakin piilossa?" "Ei, hän on poissa; tytön minä vaan pidin luonani". "Jumalan kiitos, ettemme kumminkaan kaikin huku; yksi meistä kumminkin on pelastunut.
Enpä mä kuitenkaan voi surra, jos talvikin tullee, kuin suvenaikainen työn' turha se ollut tok' ei: Aumoja on ahoviereni täynnä, ja purnuni paisuu, karjani karttunehen täyttävi rieska ja kuu; jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin, ei huku siellä se, ei, vaikka se nyt mätänee, mut suvi uus' kuni kirkastaa taas maita, se nousee uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen päin.
Ei isäin ylpeyttä näy, Jäi kunnia jo pois; Vain nöyrin päin nyt oikeus käy, Ja vapaus on vain lois. "Mut silti viel' ei huku maa Kas, katso pois ja nää! Jo into mieliin leimahtaa, Ja haihtuu arkuus tää. Mies mieheen kautta seudun soi: Pää pystyyn! pystyyn pää! Ei kuolla koskaan kansa voi, Mi aina jäykäks jää!"