Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sydän myrskyvä unelmoi Tyynessä sylin armaan! Metsä nyt hiljalleen tarinoi. Luojan kiitosta puut huminoi. Sylissä armaan Saat levon varman! Jumal' yksin on päivä, mut mailma on yö. Paina kuin äitisi helmahan pää, Kruunusi pirstoilla nuku! Kulta ja korkeus jäädyttää; Yksin rakkaus lämmittää. Kruunullas nuku: Armo ei huku, Jumal' yksin on puhdas, mut syntiset me.
Totuus ei siltä huku: se lähettää säteitään yhtä uskollisesti hengen maailmaan kuin aurinkokin aineelliseen. Eikä ole yö niin pitkä, ettei aamu vihdoin koita. Niinkuin lapsi haikean itkun jälkeen rauhoittuneena nukkuu äidin rintaan, niin asettui minunkin sieluni suloiseen lepoon luonnon lempeässä helmassa. Pois haihtui tuska, viha, suru ja katkeruus.
Mutta nuo ne eivät riitele, ne tietävät asiansa, heille on ihan yhdentekevä, hukkuuko vaiko ei huku kymmeniä satoja ihmisiä, ja vielä mimmoisia ihmisiä. Päinvastoin he tahtovat, että juuri parhaimmat hukkuisivat. Niin, Hertzen sanoo, että kun dekabristit toimitettiin elävien joukosta, niin yleinen siveyden kanta aleni. Kuinka muuten voi ollakkaan!
Minä toivon, ettei mailma huku, vaikka veli Martin kaatuisi. Jos rutto leviää, hajotan minä munkit ympäri maata. Mitä minuun itseen tulee, olen asetettu tänne. Minun, munkin, velvollisuuteni ei salli, että minä pakenen; sillä mitä kuuliaisuus kerta vaati, sitä se yhä vaatii. "Jää hyvästi; ja muista meitä tänä Herran koetuksen päivänä. Hänelle olkoon kunnia."
Voimasi voittamaton hyvin meille on tietty ja tuttu; danaolaisia meidän on vain kovin urhoja surku, joitten on kuoltava siis kovan onnen kukkurapääksi. Emmepä taistelemaan nyt käy, sen koska sa kiellät, vaan toki neuvon suomme akhaijeja suojaten vielä, etteivät huku kaikki he sun vihas ankaran alla."
Vaikka sä vaipuisit tuskahan, vereen, ei huku kauneus kansojen mereen. Jää taru, taika laulujen laineen, kuin uni lemmen tai teko maineen. Prof. Waldemar Ruinille omistettu.
»Kenraali», näinpä vastasi nyt ukko, »on oma antamanne pyssy tää. Viel' ehyt piippu on, lyö tulta lukko kuin ennenkin, ei tarvis enempää. Ken moittis, ett' on kehno mulla puku? Kun on kuin muut, niin huonommaks ei huku, ja miest' ei takki tee, ma luulisin. Jos kengässä tai ilman, vähät tuosta; vain taatkaa, että seistä saa, ei juosta, niin jalka jaksaa saappahattakin.»
Viel' on silmä, jok' ei nuku, Joka valvoo, vartioi; Se kun johtaa, emme huku, Vaarat peljättää ei voi. Siihen turvatkaamme varmaan, Työtä lähteiss' alkamaan, Valon eestä maamme armaan, Kukin lahjaans' uhraamaan.
"Kovuutta on Simo saanut kokea maailman hartioilla," puheli isäntä, "mutta voimia on lainattu ylhäältä samalla mitalla, niin ettei hän ole sortunut. Korkeimman sormi on käynyt lankana hänen elämänsä lävitse. Jokaisen ihmisen elämässä löytyy lanka, semmoinen ohjaava käsi... Sen turvissa ei huku.
Ma muille suon tuon maineen korun viekkaan. Ma unhoon hukun, enkä sentään huku: käy jäljessäni suuri surman suku, tuo uljas, joka kaikki kärsii, antaa ja kuolla tohtii unelmansa vuoksi, mi aikaa uutta ummussansa kantaa, tuo kaunis, joka vuoksi kauniin kaihon voi kerjuusauvaan vaihtaa konnun, laihon ja heittää henkensä ja elämänsä vain pitääksensä päivää tähtenänsä, mi tietä viittaa, vaan ei päästä luoksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät