United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etäällä minun omani. Ei mun lauloa pitäisi, Ei ilota ensinkänä, Minun on kulta kulkemassa, Minun vello vieremässä, Minun armas astumassa, Valkia vaeltamassa. Etäällä minun omani, Maalla muulla marjaseni, Mies pieni kiherätukka, Matalainen saapasjalka, Kymmenen kylän ylitse, Sa'an taipaleen takana; Tuuli ei päivässä tulisi, Lintu ei lentäisi kahessa.
Mikä on tehty, se on tehty ja olipa mieli sitten musta tai valkia, ei tehtyä tekemättömäksi saa. Ja Maunohan se kuului olleen, joka miehet semmoiseen villiin sai sinä yönä. Tarvitsee niitä pohjalaisia puukkojunkkaria ottaakin palvelukseen! Jo minä noin itsekseni aina ajattelin, että antaahan olla, kuinka kauvan tuo Maunokin jaksaa luontoaan hillitä.
Kultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä, Kappale on kangasta ja virsta vettä eessä. Ei mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee, Kulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee. Minun kultani kaunis on, on kuin herranengel, Käsissäni kantelen ja panen vaikka hengen. Minun kultani valkia, niinkuin lumen lippu, Ennenkun meistä ero tulee, vesi viiesti tippuu.
Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkia vaeltanunna; Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, Lehto viittä leppiämpi, Korpi kuutta kukkahampi, Koko metsä mieluisampi, Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta. Enkö minäki toivoisi.
Ja viimein saattoi voimallinen uni pienoiset vuoteelle, ja he nukkuivat pian sikeästi pehmeän, lammasnahkaisen kaattuvan alle. Mutta Simeonin valkia saattoi tupaan kylmää, ei lämmintä; eikä vartonutkaan hän kekälten palamista loppuun asti.
Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa lihoa, Onpa voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortumatta: Uupui muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Tuoll' on raato rauniolla, Luukontti koan perässä, Miehen suuren suupalaksi, Miehen murhan murkinaksi."
Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita: Jopa vainkin välillämme ero tulla taitaa. Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään, Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää. Minun kultani valkia on, on kuin lumen valo, Parempi on mielestäni kuin paras Suomen talo. Valkia on kultani, valkia kuin vaate, Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maaten.
Ei hän ole yhtään ihmistä päästänyt sisä-kamariinsa, ei myllärinkään väkeä ketään, joilla kuitenki on hänen kanssansa paljo tekemistä. Joka yö siellä on nähty valkia palavan, ja akkuna-luukkuin läpi loistavan. Se kamari on aina lukittu, ja luukut ovat päivälläkin kiini.» Niin puhuivat ihmiset, kaikkea pahaa ajatellen Toivosesta. MIT
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehoissa, Ei kuulu saloilla soitto, Ei kukunta kunnahilta, Oisko armas astumassa, Marjan matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkia vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Armahan kulku.
"Jopa raahin raukkaseni, Jopa neiti parkaseni, Panna laivani parahan; Ennen luovun laivastani Kun paraasta neiostani, Saan ma vielä laivan toisen, En saa toista morsianta." Sulho neitosen lunasti, Neiti koston toivottavi; Nyt mä koston toivottanen: "Luoja koston kostakohon, Isoni isoiset konnut Tuli tuiki polttakohon, Valkia hävittäköhön Elonaikana parassa.