United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuollapa minun omani, Tuolla puoll' on puolisoni, Tuolla aaltojen takana, Takana selän sinisen. Miks' ei soita suu soria. Miks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä? Siks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä, Kun on poissa kultaseni, Muilla mailla marjaseni, Valkia vaeltamassa, Armas maita astumassa; Huuhalla ei oo' huomenkoite, Peroksella pesty litsa.
"Eikä saukko ollekana, eikä saukko eikä ilves: itse on kuulu kulkemassa, salon auvo astumassa, mies vanha vaeltamassa, verkanuttu vieremässä. Kun lie suotu vierahamme, ovet auki paiskatkatte, vaan kun lie vihattu vieras, kiinni lyökätte lujahan!" Väki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Terve, otso, tultuasi, mesikämmen, käytyäsi näille pestyille pihoille, kaunoisille kartanoille!
Se oli korvalta korea, silmältä sitäi parempi. Loi silmänsä luotehelle, käänti päätä päivän alle: kaaren kaukoa näkevi, pilven longan loitompata. Eipä kaari ollutkana eikä pieni pilven lonka: oli pursi kulkemassa, venonen vaeltamassa selvällä meren selällä, ulapalla aukealla; mies puhas perässä purren, mies sorea soutimilla.
Elsa istui yksin tähystellen tietä pitkin, eikö sieltä ketään näkyisi tulevan, viihdytyksekseen hyräillen hiljaa: Missä viivyt sa, odottamani? Missä astut sa, armahani? Valkea, miss' oot vaeltamassa? Missä kultani nyt kulkemassa? Oi jos, jospa likellä jo oisit, kaiken mulle sa riemun toisit!
Ja mestari ei häntä, Marketta parkaa unhottanut; laulu vaeltamassa olevasta kullasta liikkui aina ja alinomaa hänen sydämessänsä ja ajatuksissansa; ja eräänä iltana hän laski sormensa kulkemaan klaverin näppäimillä, ja niin siitä synnyn sai sävellys noihin surullisiin sanoihin, ihmeellinen, surumielinen, sydäntä liikuttava ja kuitenkin niin lapsellisen suora kuulla.
KARI Sanomiks on saukko saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Sillä laulaen tulemme, Hyreksien hiihtelemme, Eikä saukko ollekkana, Eikä saukko eikä ilves, Itse on kuulu kulkemassa, Salon auvo astumassa, Mies vanha vaeltamassa, Verkanuttu vierimässä Kun lie suotu vierahamme, Ovet auki paiskatkaatte! ANNIKKI Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille, Kaunoisille kartanoille!
Vuoret vieryvät sivulla, Toiset eissä ja takana, Kuohuu kuolema kupeilla, Vähän lautoja välissä. Meit' on maalla miestä monta, Vahvalla vaeltamassa, Astumassa anturalla, Kuolla kumminkin pitääpi. Monta on mereltä tullut, Toisia yhä tuleepi, Vaarina vaeltelevat, Maalle hautansa hakevat.
En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita maammoni murajan; Itken veikon valkamia, Siskon siltoja paheksin. Tuota itken tuon ikäni, Kun olen kurja kulkusassa, Raukka rannan juoksennassa, Vaivainen vaeltamassa.
Saisinko käeltä kielen. Kukkua käkesin kälkö, Lintu lauloa lupasin; Saisinko käeltä kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin jokaisen kuusen, Joka lehto leikin löisin. Tuolla kukkuisin kovemmin, Kuss' on kurjat kulkemassa, Vaivaiset vaeltamassa, Huolelliset horjumassa, Martahat matelemassa. Mistä tunnen huolellisen? Tuosta tunnen huolellisen: Huolellinen huokoavi, Huoleton huhuelevi.
Muien on sulhonsa kotona, Minun on sulhoni soassa, Kutratukka kulkemassa, Valkiipää vaeltamassa, Tuolla Turkinmaan perillä, Turkin raukoilla rajoilla. Ei siellä emo elätä, Ei sivele Suomen sisko, Suomen tyttö ei suuta anna; Siveli siliä miekka, Satatti sotasapeli, Tykki suuri suuta antoi.