Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Etäällä minun omani. Ei mun lauloa pitäisi, Ei ilota ensinkänä, Minun on kulta kulkemassa, Minun vello vieremässä, Minun armas astumassa, Valkia vaeltamassa. Etäällä minun omani, Maalla muulla marjaseni, Mies pieni kiherätukka, Matalainen saapasjalka, Kymmenen kylän ylitse, Sa'an taipaleen takana; Tuuli ei päivässä tulisi, Lintu ei lentäisi kahessa.
Kurki ylös kurkisti, Pahan äänen parkasi: "Köyhält en ma varasta, Löydän ruokaa muualta, Metsästä syön marjoja, Karpaloita suolta." "Kanssasi en inttämään Rupea nyt vähääkään," Lausui pääsky "riemuksi Olen ma, en ristiksi Ihmisille, sanoman Tuon suven armahan." Missä viivyt sinä oottamani? Missä astut sinä armahani? Valkea, miss' oot vaeltamassa? Missä, kultani, oot kulkemassa?
Vierähti väki tuvasta, kansa kaunis lausutteli: "Joko on kulta kulkemassa, hopea vaeltamassa, rahan armas astumassa, tenka tietä poimimassa? Mesijänkö metsä antoi, ilveksen salon isäntä, koska laulaen tulette, hyreksien hiihtelette?" Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Sanomiks' on saukko saatu, virsiksi Jumalan vilja; sillä laulaen tulemme, hyreksien hiihtelemme.
He eivät ole tavanneet toisiansa moneen vuoteen ennen tätä iltaa, ja heidän elämänsä tiet ovat kulkeneet hyvin erilaista suuntaa. Enok Leander on vaeltanut Herran kanssa kaitaa tietä, matkalaisena parempaan, taivaalliseen isänmaahan. En tarvitse muistuttaa, mimmoinen Richard Norman'in tie on ollut. Hän oli vaeltamassa, saadaksensa työtä, ja Enok Leanderilta sai hän tietää, että työtä oli R ssä.
Kova on siinä meteli, missä Rajamäen matkue on vaeltamassa; ja olipa eräs koiran-hammas sepittänyt tästä perheestä pitkän ilveellisen veisun, kutsuttu rykmentin nimellä. Tämä oli räyhäävä joukko, joka nyt matkusti pitkin tietä Sonnimäen nummen alta kohden kirkonkylää, koska veljekset, iloisena kuin oinaat, viettivät vapauden hetkeä nummen korkealla harjulla.
Jos hän olisi sitä tahtonut, olisi hän varmaankin pyytänyt minua seurakseen, sen minä tunsin, ja siksi ei myöskään koskaan johtunut mieleeni tarjoutua hänen mukaansa. Näille matkoilleen hän lähti ilman matkalaukkua; sen huomasin minä kerran, kun sattumalta näin hänet vaeltamassa parin peninkulman päässä kaupungista, missä olin ollut käymässä.
Me olimme hetken vaiti ja kuuntelimme tuulen viuhumista. Kentiesi häälyi silloin sama kuva jokaisen mielen edessä; Miggles sateella ja tuulessa vaeltamassa synkkäin metsäin halki, villi vartija jälessään. Tuomari sanoi jotain "Unasta ja hänen jalopeurastaan", mutta vakaa Miggles ei ollut siitä eikä muista sievistelmistä millänsäkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät