United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neiti kangasta kutovi, Sukkulaista suikahutti, Kultalangasta kutovi, Hopeaista helkyttävi; Kultarihmaset kulisi, Helisi hopealangat. Tuli nainen naapurista, Kysytteli, lausutteli: "Kelle kultalangastasi, Hopeaista huolittelet?"
Kulki matkoa palasen, ajoi tietä pikkuruisen. Jo hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Jänö on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka!
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, tuossa neittä mairotteli, kuihutteli, kutkutteli, käsi orosen ohjaksissa, toinen neitosen nisoissa. Siinä neitosen kisasi, tinarinnan riu'utteli alla vaipan vaskikirjan, päällä taljan taplikkaisen. Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen päivän. Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli: "Mist' olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin?
Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Repo on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi revon reyhkävän re'essä, aina käyvän ahkiossa, kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla.
Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Hukka on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse.
Siitä hiiri hiihtamahan, Lyhytpolvi lyyttämähän; Jänis vastahan tulevi, Kysytteli lausutteli: "Minne hiihat hiiri raukka, Lyhytpolvi lyykyttelet? "Hiihan mie vähän väkeä, Kutsun peiasvierahia; Kuoli kaksi poikoani, Hukkui huttukattilahan." "Missä piät peiahasi?" "Tuolla piän peiahani, Puun raossa, maan raossa, Kahen kantosen välissä." "Ketä kutsut vierahiksi?" "Kutsun suolta suovariksen.
Vierähti väki tuvasta, kansa kaunis lausutteli: "Joko on kulta kulkemassa, hopea vaeltamassa, rahan armas astumassa, tenka tietä poimimassa? Mesijänkö metsä antoi, ilveksen salon isäntä, koska laulaen tulette, hyreksien hiihtelette?" Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Sanomiks' on saukko saatu, virsiksi Jumalan vilja; sillä laulaen tulemme, hyreksien hiihtelemme.
Työnnälti venon vesille, kolmilaian lainehille; itse loihe soutamahan. Sekä souti jotta joutui: souti luoksi Väinämöisen, luoksi itkevän urohon. Siinä itki Väinämöinen, urisi Uvannon sulho pahalla pajupurolla, tiheällä tuomikolla: suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuka lonkaellut. Sanoi Pohjolan emäntä, puhutteli, lausutteli: "Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla."
Kysytteli, lausutteli, itse virkki, noin nimesi: "Mitä itkit, Väinämöinen, uikutit, uvantolainen, tuolla paikalla pahalla, rannalla meryttä vasten?" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Kauan oon meriä uinut, lapioinnut lainehia noilla väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa.