United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meni riista riihen luokse, Oluella ukset voitti, Latjaeli laivan täyen, Laitto laivansa merelle, Saatto sammen lainehille." Till följd af denna förklaring, hvilken Hr. Europaeus tror sig hafva funnit bestyrkt äfven från andra håll, skulle således Sampo betyda farkost eller båt.
Niin meni muruja noita, sammon suuria paloja alle vienojen vesien, päälle mustien murien; ne jäivät ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi. Siitäp' ei sinä ikänä, kuuna kullan valkeana vesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia. Jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja selälle meren sinisen, meren laajan lainehille, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi.
Dittills hade jag äfven på ryska sidan föga anträffat runor men i sistnämnde by träffade jag Simana Sissonen af grekiska trosläran af hvilken jag skref några och 60 runor af större och mindre längd hvaribland många Kalevalarunor nästan fullständiga. Oluella ukset voiti. Latjaili laivan täyen, Saatto suuren sammen täyen. Laitto laivansa merelle, Saatto sammen lainehille.
Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eipä muu sukuni suuri eikä veljeni, venoset, lähe työnnyttä vesille, laskematta lainehille, kun ei kourin koskettane, käsivarsin käännettäne." Sanoi vanha Väinämöinen: "Jos ma sun vesille työnnän, joko juokset soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen?"
Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Jo vainen sukuni muuki, kaikki veljeni, venoset, juoksi sormin soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen." Siitä vanha Väinämöinen heitti hiekalle hevosen, painoi puuhun marhaminnan, ohjat oksalle ojenti, lykkäsi venon vesille, lauloi purren lainehille.
Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: "Sillenpä minä menisin, kenp' on veistäisi venosen kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista, työntäisi venon vesille, uuen laivan lainehille ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, käsivarren kääntämättä, olkapään ojentamatta."
Tuli tuuli tuolta maalta Puhui purjehen sijahan, Työnti laivan lainehille, Ulommaksi uittelevi; Minä raukka rannikolla, Vienonen vesikivellä, Itkin äänellä isolla Sekä Ukkoa rukoilin: "Kosta, Ukko, säien voima, Aalto ankara kohota, Hurja'a hukuttamahan, Mielipuolta painamahan; Tuo, Jumala, pohjatuuli, Nosta tuuli luotehelta, Tuuli lännestä lähetä Sekä vielä iästä, Vie vienonen kallellehen, Sysäele syrjällehen!"
Tuli suuri tuulen puuska, iästä vihainen ilma; meren kuohuille kohotti, lainehille laikahutti. Tuuli neittä tuuitteli, aalto impeä ajeli ympäri selän sinisen, lakkipäien lainehien: tuuli tuuli kohtuiseksi, meri paksuksi panevi. Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata vuotta seitsemän satoa, yheksän yrön ikeä; eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö. Vieri impi veen emona.
Niin monen monta lailla mun sai halu lainehille, niin monen monta sinne jäi, sai haudan toivehille, ja toiset taistoon kyllästyi ja kotilahteen kääntyi ja kuoli ennen äidin luo kuin tuonne kau'as nääntyi.
Potkas purren lainehille, istui paadelle pyhälle, katsoi menneiden menoa, hymähti hyvästit oudot: "Voi, te miehet mielettömät, lapset Kuuttaren latomat, tytöt tyhjien halujen, poiat unten ponnetonten! Tääll' oli elämä teillä, siellä vain vale-elämä, tääll' oli ihanne teillä, siellä itku vain ihanan, täällä täyttymys parahan, siellä vain parahan paine, ikikaiho kauneuden, onnen ollehen ikävä."