Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Työnnälti venon vesille, kolmilaian lainehille; itse loihe soutamahan. Sekä souti jotta joutui: souti luoksi Väinämöisen, luoksi itkevän urohon. Siinä itki Väinämöinen, urisi Uvannon sulho pahalla pajupurolla, tiheällä tuomikolla: suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuka lonkaellut. Sanoi Pohjolan emäntä, puhutteli, lausutteli: "Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla."
Ja taivahasta laulan maailmalle, Runoillen sanat metsän huminalle, Ja lainehille loiskiville rannan Syvyyden suusta sanoja mä kannan. Kun myrsky-yö on, meuruaa kun tuulet, Sanani niiden säveleissä kuulet, Ja ukkosenpa tulen pauhinassa Sanoja lausun voiman Jumalasta. Kas nyt en laula, en! Kun paimen, hyppelen Mäillä, kunnahilla, Kukkivilla.
Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Silloiksi meren selälle Lahopuiksi lainehille, Joka tuulen turjotella, Laajan lainehen laella! Pane minua Herra Kiesus, Pane minua, minnes tahot, Tunge hiiliksi tulehen, Kekäleiksi valkiahan, Joka tulen tuikutella, Valkiaisen vaikutella!" Neitsy Maarian virsi.
Suu vetää suen ritahan, Kieli kärpän lautasehen, Mieli neien mieholahan, Tapa toisehen talohon. Jauha, jauha neiti nuori, Jauha mieli nuoren neien, Jauha käsi, jauha jalka, Jauha kinnas, jauha sukka, Jauha jauhaja kivonen, Jauha neittä mieholahan; Mieli miehelle tekevi, Kytevi kylän pojille. Vesille venehen mieli, Mieli laivan lainehille; Neien mieli mieholahan, Tapa toisehen talohon.
Mi meni muruja noita, sammon suuria paloja, alle selvien vesien, ne jäivät ve'en varaksi jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja selälle meren sinisen, meren laajan lainehille. Niitä tuuli työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän noita sampuen muruja.
Niin monen monta lailla mun sai halu lainehille, Niin monen monta sinne jäi, sai haudan toivehille, Ja toiset taistoon kyllästyi ja kotilahteen kääntyi Ja kuoli ennen äidin luo kuin tuonne kauas nääntyi.
Pelvotonna paimen leikki Rannalla, joss' aallot vyöryi; Lainehille lastun heitti, Venheesen hän itse vieryi Aalloistapa äänsi tuuli: "Paimen, ellös eksy harhaan, Käänny Tapiolan tarhaan!" Leikiksi sen paimen luuli.
Toinen luutnantti, joka oli innokas soittelija ja kantoi aina huilua mukanaan joko takin taskussa tai vyössä pistolien vieressä, piti hurautettuaan kurkkuunsa pari kolme pikarillista viiniä puheen, kehuen kerskuvassa äänilajissa miehistön ravakkaa käytöstä taistelussa takaa-ajavaa venekuntaa vastaan, jonka jälkeen hän nouti Ruysin ja hänen yhteisestä kajuutastaan jonkinlaisen kielisoittimen ja sitä näppaillen lauloi merirosvolaulun: Ihmistelmeest' ikävästä, mailman hälinästä kauas meren lainehille lähden vapautta henkimään!
Heitti hiekalle hevoisen, Painoi puuhun marhaminnan, Ohjat oksalle ojenti, Lykkäsi venon vesille, Lauloi purren lainehille. Tällä episodilla Kalevala tahtoo kuvata, mikä heräymys tapahtuu Ilmarisen tajunnassa, kuinka hänen käsityksensä Sammon hankinnasta muuttuvat ja laajentuvat, ja kuinka unimaailmakin esiintyy hänelle uudessa valossa.
Olipa impi, ilman tyttö, kave luonnotar korea. Piti viikoista pyhyyttä, iän kaiken impeyttä ilman pitkillä pihoilla, tasaisilla tanterilla. Ikävystyi aikojansa, ouostui elämätänsä, aina yksin ollessansa, impenä eläessänsä ilman pitkillä pihoilla, avaroilla autioilla. Jop' on astuiksen alemma, laskeusi lainehille, meren selvälle selälle, ulapalle aukealle.
Päivän Sana
Muut Etsivät