Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mä aaltojen kuohua Ja tuulta pohjosen kuulen tok'; Se yhä kiihtyen lentää Ohitse korvieni." "Oi, isäni, pohjassa; Yö jälleen nousevi taivaalle Ja päivä vavisten haihtuu Selillä aaltojen pois. Ja pilvien pimeyteen Myös meri peittyvi, harmaana Garmallan kallio päältään Pois hyrskyn vaahtoa luo. Ja valkeat lainehet Jo ryntää rantahan, törmällä Myös honka vavisten huojuu, Kun kiitää vihuripää.
MEFISTOFELES. En kaikkitietävä oo, mut paljo huomajan. FAUST. Jos hurjan hyrskyn rinnassani Sai kallis sointu soipumaan, Ja mit' on lapsitunteitani Lumos' entis-aian kaiullaan Nyt kiroon kaiken, mikä liettää Mun sielun' harhain ilve-verkkoihin, Ja surun-alhoon vielä viettää Mua tenho vehkein mairehin! Kirottu kerskuvainen aate, Jonk' kesken henki herkkuilee!
Mahtavat herrat rypistivät kulmakarvojaan ja sanoivat että kyllä me vielä näytämme. Ja he laittoivat itsestään komitean, jonka tuli harkita, kuinka voitaisiin nöyryyttää Imatra. Ja komitea harkitsi ja päätti: "Hurjimman hyrskyn niskaan on rakennettava silta!" Se oli syntysana. Imatran yli rakennettiin silta todisteeksi siitä että taidekaunis on korkeampi aste kuin luonnonkaunis.
Nyt taas kun hyrskyn päällä Vapaasti hengitän, niin kuulla taaskin Voin vaikka ketä, puhukoon jos mitä. BASTARDI. Kuink' olen papistoa pidellyt, Sen haalimani rahasummat näyttää. Mut tänne kun ma kuljin halki maan, Näin, että kansa oudoll' oli päällä, Huhujen, turhain unten riivaamana, Peloissaan, vaikk' ei tiennyt syytä pelkoon.
Huomattuaan vaahtoisen hyrskyn veden pinnalla, arvasivat nämät veden kuninkaan väkineen lähestyvän, pudottivat kiireessään hopeapäiset harjansa ja kultaiset sukimensa veteen ja riensivät riemuten ruoko-rintaan häntä vastaanottamaan. »Terve Ahti! terve kuningas!» kaikui täältä jo kauas matkaseurueellemme vastaanotto-huuto.
Mi meni muruja noita, sammon suuria paloja, alle selvien vesien, ne jäivät ve'en varaksi jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja selälle meren sinisen, meren laajan lainehille. Niitä tuuli työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän noita sampuen muruja.
Niitä tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli selällä meren sinisen, meren laajan lainehilla. Tuuli maalle työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän, aallon rannallen ajavan noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita. Hän tuosta toki ihastui.
Päivän Sana
Muut Etsivät