Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
»Oi sie lieto Lemmin poika, Ylimmäinen ystäväni, Mene sampo ottamahan, Kirjokansi kiskomahan!» kehottaa Väinämöinen, ja Lemminkäinen koettaa kiskoa Sampoa maasta, mutta sen juuret ovat yhdeksän sylen syvässä, eikä Lemminkäinen sitä irti saa, ennenkuin hän Pohjolan vahvavartaloisella härällä on kyntänyt Sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet.
Päästyänsä matkan päähän vetivät venosen maalle, teloille teräksisille, valkamoille vaskisille. Astuvat tuville tuosta, alle kattojen ajoihe; kysyi Pohjolan emäntä, tutkaeli tullehilta: "Mipä miehillä sanoma, millä matkalla olette?" Vaka vanha Väinämöinen tuopa tuohon vastoavi: "Sammosta sanomat miesten, sillä matkalla olemme; saimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle."
Oikeat sinulla aikeet oli, kun psyykillisiä kykyjäsi rupesit herättämään, mutta menetelmäsi oli väärä. Ei uni- vaan sisätajunnasta on Sampo haettava, eikä päiväisen unitajunnan, vaan salaisen avulla!» Ja hän virkkaa Ilmariselle runon sanoilla: »Ohoh seppo Ilmarinen, Lähtekämme Pohjolahan Hyvän sammon saa'antahan, Kirjokannen katsantahan!»
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Mitä paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen." Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia! Ei kumota kulta kuuna, paista päivänä hopea."
Kesti arkkunsa avasi, Kimahutti kirjokannen, Antoi mulle pienen paian, Pienen paian palttinaisen; Niin se paita pellavainen Vaati verkaista hametta, Niin se verkainen hamehut Vaati vyötä kullatuista, Niin se vyöhyt kullatuinen Tahtoi raskasta raha'a, Niin ne raskahat rahani Tahtoi nuorta kauppamiestä.
Niitä tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli selällä meren sinisen, meren laajan lainehilla. Tuuli maalle työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän, aallon rannallen ajavan noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita. Hän tuosta toki ihastui.
Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen villasesta, niin annan tytön sinulle, panen neien palkastasi, saatan sun omille maille, oman linnun laulamille, oman kukon kuulumille, oman peltosi perille." Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella.
Väinämöinen vastaa heti suoraan: »Sammosta sanomat miesten, Kirjokannesta urosten; Saimme sampuen jaolle, Kirjokannen katselulle.» »Ei Sampoa jaeta», kiirehtii Pohjan akka sanomaan: »Ei pyyssä kahen jakoa, Oravassa miehen kolmen.» »Kun et anna toista puolta, viemme Sammon kokonaan», päättää Väinämöinen, ja Louhi tuosta pahastuneena kutsuu talon miehet aseihin.
Saattoi sampuen muruset, kirjokannen kappalehet, nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen, kasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan, olui'ksi ohrasiksi, leiviksi rukihisiksi. Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Anna luoja, suo Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme, suloisessa Suomen maassa, kaunihissa Karjalassa!"
Eikä neittä ennenkänä ei ole myötynä eloihin; neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle, ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut." Sanoi Pohjolan emäntä: "Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi, sepon hurstin huuhtojaksi, sepon pään pesettimeksi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät