United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen villasesta, niin annan tytön sinulle, panen neien palkastasi, saatan sun omille maille, oman linnun laulamille, oman kukon kuulumille, oman peltosi perille." Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella.
Ilmarinen sen valmistaakin "joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta"; vaan Pohjan neiti teeskelee esteitä ja Ilmarinen saa tyhjin toimin palata kotia. Nyt runo kääntyy uudelle uralle, kertoellen lieto Lemminkäisen, "veitikan verevän", retkistä ja lemmenseikoista.
II. Ilmarinen. Väinölän uroista oli seppo Ilmarinen kuuluisa taitavana takojana. Jo maailmaa luotaissa oli hän taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut. Hän se myös takoi Pohjolaan onnea ja rikkautta tuottavan sammon. Se oli taottava joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta.
Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sille työnnän tyttäreni, sille lapseni lupoan, joka sampuen takovi, kannen kirjo kirjoittavi joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen untuvasta." Pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; saattoi vanhan Väinämöisen, istutti oron rekehen.