United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kalevala kertoo Ilmarisen »taivoa takoneen ja ilman kantta kalkutelleen.» Tulen syntyrunossa hän myös esiintyy salaman iskijänä yhdessä Väinämöisen kanssa: Prof.
Ja se uni se oli niin suuri, kaunis Ja ihana kuin uni milloinkaan. Hän näki näät seisovan tikapuitten Päin taivoa sinistä, siintävää; Ne seisoivat maassa, mutta niiden Ylös pilvihin ylti toinen pää. Ja taivahan kirkasten enkelitten Tikapuilla hän uneksi kulkevan, Ja ylinnä seisovan itse Herran, Ikivaltiaan suuren, kirkkahan. Mä myös olen nähnyt kaunist' unta. Mä myös näin valtavat tikapuut.
Kun Pohjolan emäntä näet Ilmariselta kysyy, osaisiko hän Sammon takoa, vastaa kuuluisa seppä siihen ylpeästi: »Saattanen Sammon takoa, Kun olen taivoa takonut, Ilman kantta kalkutellut!» Tämä hänen kerskauksensa ei kuitenkaan koske luomis-runoin nykyistä muotoa, vaan jotakin jo kadonnutta vanhaa taruamme.
Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, kuin olet kovin osaava, varsin taitava takoja!" Sanoi seppo Ilmarinen, itse lausui, noin nimesi: "Ei tuo kumma ollekana, jos olen takoja tarkka, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut." Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Mitä, seppo, siitä laait, kuta, rautio, rakennat?"
Saata mie omille maille: työnnän seppo Ilmarisen, joka samposi takovi, kirjokannet kalkuttavi, neitosi lepyttelevi, tyttäresi tyy'yttävi. "Se on seppo sen mokoma, ylen taitava takoja, jok' on taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut: ei tunnu vasaran jälki eikä pihtien pitämät."
Niin sai alkunsa Kalevala, mainio kansallis-eepoksemme, jonka uudempi laitos sisältää 50 runoa. Ensimmäinen painos ilmestyi 1835, toinen suuresti enennetty laitos 1849. Väinämöisen rinnalla esiintyvät Kalevalan aimo sankareina seppo Ilmarinen, joka on "taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut", ja iloinen Lemminkäinen, joka aina on valmis sotaretkille lähtemään.
Kumisee kulkuset talvi-illoin.... Milloin ne vienommin helkkyvät, milloin? Milloin aukeaa tähtien syli uuden, kauniimman maailman yli? Ihmiset, katsokaa tähtihin silloin! Hehkuvat Salliman kirjojen kiilut niinkuin ihmishenkien hiilut. Hellemmin taivoa kirjailkaatte! Lempeinä lempeän tähden saatte, pyövelin pyytein pyövelin piilut!
Viel' olin miesnä kuuentena Tätä maata saataessa Ilmoa suettaessa, Ilman pieltä pistämässä, Taivon kaarta kantamassa, Kuuhutta kulettamassa, Aurinkoa auttamassa, Otavaa ojentamassa, Taivoa tähittämässä. V