Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naia naapurihin, Oteta omille maille; Liekö nähty liioin syövän, Liioin syövän, liioin juovan, Vai tietty vähä tekevän, Tahi ei nousevan varahin. Ei tuo neito tuosta huoli, Jos ei naia naapurihin; On maata metson matoa, Kuusia oravan olla Kyll' on maata muuallaki, Ilmoa etempänäki.
"Viel' olin miesnä kuuentena, seitsemäntenä urosna tätä maata saataessa, ilmoa suettaessa, ilman pieltä pistämässä, taivon kaarta kantamassa, kuuhutta kulettamassa, aurinkoa auttamassa, otavaa ojentamassa, taivoa tähittämässä." Sanoi vanha Väinämöinen: "Sen varsin valehtelitki!
Ei ole huuten huokeampi, eikä parkuen parempi. Sanotaan niille, jotka yhtäläiseen kipujansa, vaivojansa eli muuta onnettomuuttansa valittavat. Ei ole maata markatonta, ilmoa isännätöntä. Onkin Jumala hyvyydellänsä siunannut kaikki maanpaikat ihmisten asuttaviksi. Ei ole maitokaan makea suusta miehen suuttunehen, parrasta pahastunehen.
Ja kevään lauluja linnut laulaa, purot notkojen pulppuaa, ja saarten rantoja aallot kaulaa, tuomet kukkien tuoksuaa; lemmen ilmoa uhkuu luonto, luomisvoimoa kostuu maa, metsä vertyen vihannoipi, kautta ilmojen kannel soipi voimakkaana, toivokkaana, tulvii taivahalle niin kuin virta vuolas, täyttää avaruuden, maailmalle tuopi onnen uuden, soittaa, soittaa riemuin kaikkialla lemmen autuutta ja sointuisuutta, suven heilimöivän suurta työtä, luovan voiman pyhää vihkivirttä.
Ja kevään lauluja linnut laulaa, Purot notkojen pulppuaa, Ja saarten rantoja aallot kaulaa, Tuomet kukkien tuoksuaa; Lemmen ilmoa uhkuu luonto, Luomisvoimoa kostuu maa, Metsä vertyen vihannoipi, Kautta ilmojen kannel soipi Voimakkaana, Toivokkaana, Tulvii taivahalle Niin kuin virta vuolas, Täyttää avaruuden, Maailmalle Tuopi onnen uuden, Soittaa, soittaa riemuin kaikkialla Lemmen autuutta ja sointuisuutta, Suven heilimöivän suurta työtä, Luovan voiman pyhää vihkivirttä.
Viel' olin miesnä kuuentena Tätä maata saataessa Ilmoa suettaessa, Ilman pieltä pistämässä, Taivon kaarta kantamassa, Kuuhutta kulettamassa, Aurinkoa auttamassa, Otavaa ojentamassa, Taivoa tähittämässä. V
Meni kuuta katsomahan, Ilmoa ihoamahan, Kuuli Kuuttaren kutovan Päivättären ketreävän; Sitte luoksi luottelihen, Likelle lähentelihen, Kävi kuun keheä myöten, Päivän päärmettä vaelsi: "Anna Kuutar kultiasi, Päivätär hopehiasi!" Antoi Kuutar kultiansa, Päivätär hopehiansa, Katsoi kullat kulmillensa, Päällensä hyvät hopiat, Kultana kumottamahan, Hopiana hohtamahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät