United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyttöjen täytyi nyt nähdä, miten taitavasti se otti sokeripalan Bruunon kädestä samalla kuin hän toisella hyväili sen kaulaa. Oi sitä Virkkua, se oli varmaan yhtä viisas kuin ihminen!
Toisissa vuoteissa taas ei voi saada mitään leposijaa, kuinka hyvänänsä kääntyy ja vääntyykin; milloin on vilu, milloin hiki; kun juuri on nukkumaisillansa, herää taas pelästyneenä ja loukkaa itsensä; toukat nakertavat, järsivät, jyrsivät laudoissa; sänky ratisee ja rätisee, ryskyy ja jyskyy; jos vihdoin nukkuu, näkee lakkaamatta unta rosvoista, ja herättyänsä ei jaksa kaulaa kääntää.
Mua kuinka tenhoo noiden silmäin liemu! Vaan katsos tummaa! nauha punainen, Ei leveämpi veitsen hamaraa, Suloista kaulaa yksin kaunistaa. MEFISTOFELES. Niin totta! näenpä miekin sen. Hän väliin kantaa päätään helmassansa; Sen silpoi hältä Perseys kalvallansa. Miks' oot sa aina hourumiellä! Tuleppa kummun päälle! Siellä Niin hauska on kuin Praaterissa.
Kauniit ovat Kainuun naiset, tarvaat talvi-öissä, vaaralliset sodassa ja sorjat rauhan töissä. Hallaisissa hameissa ne hiihtelee ja laulaa, kullat huljuu kulmilla ja hopeat pitkin kaulaa.» Haastavi Kolfrosta-äiti. Painuu kesäpäivä. Haihdu immen otsalta ei osattoman häivä. Tunne rippi-isäänsä ei Perman ristikansa. Vieri enää virtana ei sanat huuliltansa.
Poissa, poissa! mutisi hän itsekseen; tässä hullunkurisessa maailmassaan siis todellakin joku ihminen, joka uskaltaa jotain rakkauden ja uskollisuuden vuoksi; mutta, lisäsi hän, olisipa hän lykännyt työnsä kahdeksaksi päiväksi, olisi se varmasti jäänyt tekemättä, sillä minä tunnen hyvin mokomat heittiöt... Ei ole mitään, jota ei voisi unohtaa kahdeksassa päivässä ... panenpa siitä vetoa vaikka kymmenen kaulaa yhtä vastaan.
Missä sinä olet ollut, kun me huudettiin? he kysyivät. Nukuitko sinä? Ei saa enää milloinkaan Pollea lyödä, vastasi Heikki. Mitä sinä horiset? Vaan pitää kaulaa taputtaa jouluna, toimitti Heikki. Kun minä isoksi kasvan, niin en anna kenenkään Pollea lyödä.
Jos teidän olisi täytynyt kylvää nisunne kaksi kolme kertaa, niinkuin minun, niin ette suinkaan olisi niin herkkätuntoinen niitä kohtaan. Hei pojat! kuolkoot kyyhkyset! Tämä on aina parempaa työtä kuin kalkkunan päätä ja kaulaa kohti ampuminen, vanha toveri!"
"Saathan toki, lapsi kulta." Teidän on lähdettävä. Minä valjastan hevosen, sinä annat sille rappujen edessä sokeria kämmeneltäsi ja suutelet sen turpaa ja halaat sen kaulaa. Sinä nouset jäntevällä liikkeellä tätisi viereen, tartut ohjiin, jotka ojennan sinulle, minä juoksen avaamaan portin sinä irroitat vyötäisistäsi sen ruusun ja heität sen minulle. "Siinä on porttipojalle vaivoistaan!"
Vanha hevoskonkari vetää nyhjystää kuormaansa, vaikka kuinka huonosti valjaissa olisi, vaikka länget kaulaa kalvavatkin, mutta vallaton, vapauteen tottunut ori siitä raivostuu, ja jos se ei auta, masentuu kokonaan. Kerran syntyi taasen opettajain huoneessa keskustelu Toivolasta.
Sillä olla hänen ystävänsä ja todellakin lämmittää häntä olisi voinut ainoastaan se, joka olisi vihannut Vahtia, vihannut noita ruskeankellertäviä suupieliä, tuota pystykarvaista kaulaa, tylsää kuonoa ja merkityksettömiä silmiä, joka olisi ymmärtänyt, kuinka läpi-inhottavaa tuo kaikki oli, ja vihannut niin, ettei minäkään hetkenä olisi voinut unohtaa vihaansa.