Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni juuressa kaks niin lähekkäistä päätä, ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä. »Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset noin rinta vasten rintaa?» lausuin. Kaulaa he taivuttivat, sitten silmät minuun he suuntasivat kyyneleitä täydet; veet virtas huulille, mut kylmyys kohta ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen: puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
Mutta me olemme semmoisia ihmisiä, jotka kaikissa asioissa menettelemme lempeästi; ja nyt tulin minä teille kohteliaasti sanomaan, että meidän pitää toinen toiseltamme leikata kaula. Sganarelle. Onpa se lemmon kohteliaisuus! Alsidas. Lähdetään pois, herrani, ja valitkaa pian, olkaa niin hyvä. Sganarelle. Minä olen nyörin palvelijanne, vaan ei minulla ole liikaa kaulaa leikataksenne.
Minä suutelen hänen poskiansa ja kaulaa ja painan pääni hänen rintaansa vasten ja lämmin paitanen tuoksuu rakkaalle, rakkaalle lapselleni... Minä tahdon pukea hänet, minä rupean viemään häntä sisälle ja aijon nousta rappusia, silloin aina havahdan ... ja näen ettei sylissäni ole mitään... Kaikki kääntyvät liikutettuina poispäin. MARIA MARTOLA. Ja muistan kaikki ... kaikki... Nyyhkyttää.
Nähdessään jotakin numeroitua hevoskonia vesikärrien edessä muisti hän Almandinen kaarevaa kaulaa ja sen takana istuvaa, keijukaisen kaltaista olentoa. Yht'äkkiä johtui hänelle mieleen sisarensa. Hänhän oli lähtevä tänään matkalle. Ei, se ei käynyt mitenkään päinsä. Hän pukeutui nopeasti ja meni sisartansa tapaamaan. Neiti Hanna istui salissa, edessänsä ruotsalainen ja englantilainen raamattu.
Esteri veti opettajattaren istumaan viereensä sohvaan, viittasi äitinsä suurta kuvaa seinällä ja sanoi: »Kertokaa nyt!» »Mutta hyvä Esteri, keskellä yötä. Ja olemme näin paitasillamme!» »Mitä se haittaa? Vai onko teillä kylmä?» Esteri katosi silmänräpäykseksi ja toi forstmestarin suuret matkaturkit, joihin hautasi opettajattaren kaulaa myöten, sukeltaen itse turkin alle hänen viereensä. »No nyt!»
Hän näkee ja huomaa kaikki, mitä ympärillä tapahtuu; sininen huivi on vähän värjännyt kaulaa; sen äiti katsoo heitä onnen ja itkun kanssa taistelevin kasvoin; Karoliina on liikutettu, mutta onnellinen... Ja tämä on totta, tämä on todellisuutta hän tuntee sormuksen sormessaan ja puristaa sitä toisella sormellaan niin, että tekee kipeää.
Päivän aletessa he olivat kulkeneet muutaman penikulman sillä epätasaisella ja kallioisella maalla, joksi vuoret loivenivat; ja etäältä eroitti Alroy kauan kaivatun lähteen katoksen. Hänen mielensä virkistyi ja hänen voimansa palasivat. Hän taputti ratsunsa kaulaa ja osotti kädellään katosta, ja hevonen pystytti korviansa ja kiiruhti eteenpäin. Juuri auringonlaskussa he ennättivät lähteelle.
Antonius tyydyttää rakkauttansa siellä, missä se on; täällä hän meni naimisiin vain etunsa kanssa. MENAS. Niin kai käynee. Tuletteko laivaan, herra? Pyytäisin saada juoda teidän onneksenne. ENOBARBUS. Miksi en? Olemmehan Egyptissä tottuneet kaulaa kastamaan. MENAS. Siis, lähtekäämme. Seitsemäs kohtaus. Pompejon laivalla Misenon lähistössä.
Hän kääri suuren hattunsa kokoon ja pisti sen päällystakkinsa taskuun sekä painoi päähänsä pienen lakin, jonka hänen äitinsä oli kutonut ja joka kävi niin tiukasti päähän, että ainoastaan yksi vaalea kihara pääsi valumaan sen alta hänen otsalleen. Hän nosti takkinsa kauluksen ylös suojatakseen kaulaa ja korvia sekä avasi takin edestä, että tuli saisi lämmittää hänen rintaansa.
Ja kun moneen kertaan suudeltuani poskia ja kaulaa painoin pääni sen rintaa vasten, niin lämmin paita tuoksui rakkaalle, rakkaalle lapselleni. Herättyäni koetin ensin nauraa. Seuraavana yönä näin saman unen, enkä minä silloinkaan itkenyt. Monena yönä näin aina vaan sitä samaa unta, kunnes siitä herääminen teki kipeämpää kuin jos olisi lävistetty, alkaen päälaelta kantapäähän asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät