United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Missä vain vihollinen nähtiin, lyötiin hänet heti pakosalle. TUOMAS: Mutta? RAIMUND: ... oli olemassa jotakin muuta, joka ehkäisi menestyksemme ... jotakin oikeastaan niin naurettavaa ja vähäpätöistä, etten tiedä, tokko ollenkaan vaivata teidän korkea-arvoisuuttanne sitä kertomalla. TUOMAS: Kertokaa!
HANNA. Päinvastoin olisin hyvin halukas kuulemaan kuka täällä viinapolttimoa niin hartaasti puollustaa, että saa kunnan vakavat ukot mielensä muuttamaan. Siis kertokaa. ASSESSORI. Koska minua pakoitatte puhumaan, niin tahdon mieltänne noudattaa. Hm, alkaen arvokkaimmasta, niin puollusti sitä kanttori ja sitten HANNA. Kuinka sanoitte? Kanttori se ei voi olla mahdollista!
Hän pani kätensä minun hartioilleni ja kuiskasi korviini nämät sanat: "Minä sanon teille mitä tiedän noista viidestä sadasta punnasta, jos annatte minulle pisaran." Minä päätin antaa hänelle, ja otin pullon esille. Minä tartuin hänen käteensä ja kaasin pisaran käteen. "Kertokaa ensin, ja juokaa sitten," sanoin minä, pitäen hänen kädestään kiinni.
Anna Sofia, joka välistä oli sanomalehtiä lukenut, tuli yht'äkkiä hirveän uteliaaksi. Hyvä, paras kummi, huudahti hän vilkkaasti; kertokaa meille jotakin mamselli Lenormandista. Niin, kertokaa, serkku, sanoi isoäiti, joka samoin kuin hänen tyttärentyttärensäkin oli siinä kohden rakastettavan sukupuolensa kaltainen, että aina tahtoi tietää enemmän kuin mitä milloinkin tiesi. Mitenkä serkku sanoi?
ROUVA HAKE. No, kertokaa sitten, kertokaa, niin saamme kuulla, eikö tuo taaskin ole pelkkää hourailua. SYLVI. Ell'ei Viktor tule ell'ei hän enää koskaan tule luokseni, silloin vie kummitus minut mukanaan. ROUVA HAKE. Kaikkia vielä! Pelkkää hourailua, johan sen näin silmistännekin. Ei, lapsi kulta, siitä saatte olla ihan huoleti. Ei teitä anneta kummituksille eikä muille. Ei, kissa vie, annetakaan.
Häntä arvelutti aivan oudolle ihmiselle ruveta selvittämään niitä omituisia asioitaan. Friedrichin isä huomasi Georgin epäröivän mielen ja hän koitti rohkaista häntä puhumaan. "Kertokaa minulle vain suoraan ajatuksenne", kehotteli hän niin yhtaikaa herttaisella ja arvokkaalla tavalla, että Georg heti rohkasi mielensä. "Uskokaa minulle kaikki.
Ei, koukkuihin, näihin viiteen koukkuun, vastasi muuan laivureista, kohottaen karkeata kättään ja liikutellen kankeasti sormiaan. Mitä?... Tekö hänet ongitte? huudahtivat kaikki melkein yhteen ääneen. Minä, vastasi laivuri, silmäten itsetietoisena ympärilleen. Kertokaa, kertokaa! kuului kaikista pöydistä. Kertokaa, kertokaa! kehoitti mustalainenkin, jonka ääni oli hiljainen, mutta haudankolea.
Mutta katsokaahan tuonne, neiti, se on suuremmoista, sanoi Henrik koettaen jo muuttaa keskustelun ainetta toisaalle. Neiti Hanna katsahti taas ja sanoi vaan: "ai kuinka kaunista". Sitten kääntyi taas takasin ja hänellä oli selvästi mielessä vielä kysellä samoja asioita, mutta hän ikäänkuin epäili, ja sanoi vaan yleisesti: No kertokaa minulle jotain Turusta. En minä ole koskaan siellä käynyt.
»Niin on», vastasi sotamies. »Mutta kuunnelkaa, te lapset, tarinaa näistä ajoista ja kätkekää meidän surujemme kertomus niiksi päiviksi, jolloin uudet ihmispolvet astuskelevat Suomen maita, niin että entisyyden tuomio tekee oikeutta sille, mitä me tahdoimme, mutta emme voineet.» Lapset eivät häntä ymmärtäneet, mutta tahtoivat kuulla yhä enemmän ja kehottelivat: »Kertokaa, kertokaa!
Sinuun ei ainakaan heidän kuolettavat luotinsa ole sattuneet", sanoi hän ilman nähtävää tuskaa. "Opas, kertokaa minulle nyt koko tämän surullisen tapauksen juoksu". "Tiedätte Kersantti, missä Käärme ja minä erkanimme teistä, enkä tarvinne mainita mitä sitä ennen tapahtui", lausui Opas.