Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Puschkin'issa nämät sanat kuuluvat vähän toisin, huomautin minä. Minä tahtoisin olla Puschkin'in Tatjana, jatkoi hän yhä ajatuksien vallassa... Kertokaa, huudahti hän elävästi. Mutta minustapa ei ollut kertojaksi. Minä katselin häntä. hänen istuessaan vieressäni kokonaan auringon kirkkaitten säteitten valaisemana, tyynenä, lempeänä.
"Kuinka se sitten niin on ollut? kertokaa, kertokaa!" sanoin hänelle uteliaasti ja kehoittawaisesti. "Minulla oli nuoruuden ystäwä; Kalle oli hänen nimensä. Hän oli maanmittarin poika ja asui aiwan lähellä minun kotiani.
Tajunnet tuosta, että kuollut aivan oleva tietomme on siitä saakka kuin suljetahan vastaisuuden portti.» Ma silloin lausuin syyni syyttämänä: »Siis hälle kertokaa, mi vaipui alas, poikansa että eläviss' on vielä. Ja vastaukseni jos hälle viipyi, se tapahtui, tuo hälle selittäkää, kun mietin harhaa, min nyt haihdutitte.»
"Hän teidät ajaisi", sanoin kiihkeästi, "hän sen rohkeaisi tehdä, se on mahdotonta! Oi...!" "Hän sen varmaan tekisi, jos sen tietää saisi", sanoi Leena järkähtämättömästi. "Mutta, mutta mistä hän sen saisi tietää?" kysyin. "Sinä, Kyösti, olisit ehkä paikalla valmis häntä sillä närsäämään", sanoi Leena. "Minäkö? Olisinko hullu? Mitä te oikeastaan tarkoitatte? Oi kertokaa se minulle!"
"Minä teille hankin kirjoja, joissa on paljon kauniimpia kertomuksia ja paljon parempaa suomea." "Kertokaa ennen joku tarina, mutta tuommoinen oikein kauhistuttava, tahi paremmin, odottakaa, kunnes Helikin tulee, hän niitä kuuntelee oikein halusta."
Minä en, sen pahempi, voi muuta tehdä hänen hyväksensä. Minä en sano teille pahaa sanaa, en ainoatakaan. Te ette saata sanoa minusta: Pilgrim on kohdellut minua raakamaisesti, ja sen vuoksi minä en huoli hänen ystävästänsä Lentsistä. Minun ystäväni tähden otan minä hävynkin päälleni. Kertokaa kernaasti pitkin maata mailmaa, että olette ajanut minun ovestanne ulos".
"Ei toki", vastasi Antti-setä, "ei sitä tunnettu Egyptissä, eipä muinaisessa Kreikassa eikä Roomassakaan, vaikka näissä maissa oli hyvin rikas kirjallisuus. Kaikki kirjat siellä kirjoitettiin käsin. Ja niinpä tehtiin vielä kauan jälkeenpäinkin. Sillä kirjapaino keksittiin vasta noin neljäsataa viisikymmentä vuotta takaperin." "Kertokaa, setä, jotakin sen keksimisestä!"
Kahvi on melkein kylmää ... minun täytyy varmaankin antaa lämmittää sitä... Rouva M. Herranen aika! pikku Patrunessani ... älkää suinkaan! kylmänä ja lämpymänä, aina se on kylläksi hyvää minulle. Noh, rouva Mellander, noh ... mitä uutta? Rouva M. Niin, armoseni! nyt olen saanut, Jumalan kiitos, kaikista selkoa ... palan sokeria lisäksi pyytäisin... Rouva D. Noh, kertokaa, kertokaa oitis!
LIISA. Kertokaa pois. Ei se mene sen etemmäksi. HELMI. Ja kun te sen kumminkin näytte tietävän. No, kuulkaa nyt sitten, Liisa, kuinka asian laita on. Kyllähän Renne ja minä pidämme toisistamme, mutta se on niin ikävää, kun täti ei voi häntä kärsiä, ja on hänelle niin vihanen ettei Renne raukka uskalla täällä enää käydäkään.
Kertokaa kuinka asia oli. Kuinkako oli? alkoi Maslova äkkiä nopeasti. Tulin hotelliin, minut saatettiin huoneeseen, siellä oli hän, ja jo hyvin juopuneena. Maslova lausui hän-sanan erityisellä kauhulla, silmiänsä suurentaen. Minä tahdoin lähteä, hän ei päästänyt. Maslova vaikeni ikäänkuin olisi kadottanut ajatuksensa johdon tai muistanut muuta. Entä sitten?
Päivän Sana
Muut Etsivät