Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Lähden pois luotasi, erakko. En kestä tätä enää. Erämaan hiljaisuus painaa niin raskaasti", sanoi mies. "Lähde ihmisten luo", sanoi erakko. "Siellä sen salaisuuden löydät jos löydät." Mies läksi ihmisten luo. Hän viipyi kuukausia, viipyi vuosia, mutta sitten hän palasi erakon luo. Hänen silmänsä iskivät tulta ja ääni vapisi vihaa. "En löydä salaisuutta, jota etsin. Huono oli neuvosi erakko!"
Sentähden kauppaneuvoksen rouvan sanat vaikuttivat niin syvästi häneen; hänen tuntehikas alkuperäinen luonteensa omisti erinomaisen voiman huomata vähimmätkin vivahdukset olevissa oloissa, vaistomaisesti aavistaa lähemmät muutokset. Ilon ja levottomuuden sekainen tunne valtasi hänet. Miksi viipyi hänen miehensä niin kauvan?
Liittoutunut laivasto viipyi tänä syksynä kuten edellisenäkin meidän vesillämme aina marraskuun puoliväliin saakka, kuitenkaan ryhtymättä enää mihinkään urotöihin; vasta talven lähestyessä vetäytyi se pois rannoiltamme.
Häneen oli Varsankallion onnettomuus kovasti koskenut, ja Iisakki oli monta kertaa tavannut hänet itkemässä. Oli jo yö, ennenkuin he pääsivät liikkeelle. Sillä aikaa, kun Iisakki vielä viipyi rannassa lauttamiehiä puhuttelemassa, ehti Kero-Pieti mietiskellä sitä, mikä oli alkanut kummallisella voimalla painaa hänen mieltään.
Riikka punehtui jo vähän siitäkin, mutta vielä enemmän siitä, kun kymmenniekka koko ajan suurilla, syvillä silmillään hävyttömästi katsoa tuijotti hänen silmiinsä ja tavattoman kauvan viipyi kahvin ottamisessa.
Hänen kasvonsa loisti ihastuksesta ja silmissä näkyi syvä mieltymys. Näissä ihanissa unelmissaan viipyi Antti. Mutta viitaisen lehdon helmasta kohosi tie korkealle vähämetsäiselle selänteelle. Silmiin astui kaukana sinisenä öllöttävä korkea Koljon vuori.
Varma oli, että hän ennemmin tai myöhemmin sai vastaanottaa Katrin sekä nuhteita että neuvoja. Oli myöhäinen lauvantai-ilta. Kauppa, joka oli ollut vauhdissa kaiken päivää ja tuottanut rahastoon melkoisen lisäsumman, oli nyt lopussa. Ovetkin olivat jo yleisölle tukitut, mutta vielä viipyi Katrin luona neljä tuttua ostajaa. He puhelivat vilkkaasti.
Sisätuloja oli sihteerillä kirjoitustyöstä, jota vähin erin sai kaupungista, keneltä, ei Topiaskaan tullut kysyneeksi. Kirjoituksilla oli aina kova kiire, sihteeri ei silloin joutanut syömäänkään yhdessä pöydässä, haukkaili vaan iloissaan voitaleipää ja keikutti kynää paperilla. Valmiiksi saatuaan lähti niitä perille viemään ja viipyi säntilleen sillä tiellä yön ja päivän yön perään.
Kestikievari ja Tuorila olivat ne paikat, joista hän tavattiin hyvin usein juomasta. Mutta Liisa ei väsynyt häntä hoitelemasta. Kun Olli viipyi ehtoisin liian myöhään, niin jätti Liisa lapsen mummolle hoidettavaksi, ja läksi hakemaan Ollia. Ja Olli tuli nöyrästi kotiin hänen kanssansa. Mutta Olli kyllästyi sellaiseen alituiseen paimentamiseen, eikä tahtonut enään totella Liisaansa.
Hän viipyi vähän aikaa ennenkuin hän, vilpittömästi kuin kuuden vuoden vanha lapsi, vastasi: "Nyt ymmärrän mistä se tuli että minä voin Blanchea hallita, joka muuten ei tahdo olla kenenkään ystävä minä rakastan Blanchea. Tämä muistuttaa minua jostakin tulkaa katsomaan kuvaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät