United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun rukouksesi kuolinvuotehellas On saamas kanteloisen viime kaiku, On lähteväisen linnun joutsenlaulu, Mi rientää aikoo kohti surmoansa! Sä poistut näyttämöltä, yksilö, Mut tuhannet sun sijaas tulvaa kohta; Sun lakkas laulus, sammui kaunis kannel, Vaan luonnon yhteissoitto tuot' ei tunne.
Kun tapasin hänet, otin kiinni hänen molemmista käsistään ja seisoin kauan aikaa katsellen hurmautuneena hänen kasvojansa. Vaipuessani katselemaan häntä vilkastui mielessäni toisenkin Editin kuva ja muisto, joka oli kärsinyt ikäänkuin huumaavan iskun tuon kauhean tapahtuman johdosta, mikä meidät oli erottanut. Sydäntäni värisytti vieno surumielisyyden ja samalla myöskin onnen tunne.
Se tunne rinnassaan palasi hän pihaan ruispellon piennarta myöten ja hiipi varpaillaan makuuhuoneeseensa, jossa hänen miehensä jo onneksi oli nukkunut eikä kuullut hänen tuloaan. Hän itse valvoi vielä kauan vuoteellaan, silmät suurina katsellen aamuruskosta valkenevaa pohjoisikkunaa.
Sun äitis vienon hellät kehtolaulut Elosi halki sulle soikohon, Ett' tunne puhdas kallein sun on aartees Jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on! MIETELMI
RUTHWEN. Mutta mitä sinä tarkoitat? Sinä kauhistutat minua. Minua myöskin, Knox! En tunne muiden syitä, mutta minä taistelen kirkon puolesta. RUTHWEN. Sano meille siis ajatukses, Knox, se meitä peloittaa. KNOX. En omia ajatuksiani lausu, vaan raamatun ajatukset jumalattomista kuninkaista ja heidän taloistansa.
Mutta ennenkuin hän ehti sanoa mitään, huudahti Kallistratos: "Mutta, Zeus Xenioksen kautta, minä luulen, ettette te tunne toisianne." Cethegus katseli tätä huomiota ansaitsevaa miestä tutkivasti. "Minä tunnen Rooman prefektin", sanoi Furius.
niin kauan kuin tuon ijäisyyden ilon, Beatricesta mi suoraan loisti, mulle auvoksi heijastivat kasvot kauniit. Mun hurmas hymyllään hän kirkkahalla ja lausui: »Käänny, kuuntele, ei yksin mun silmissäni paratiisi ole.» Kuin kasvoin ilmehestä joskus näkyy maan päällä tunne, jos se on niin suuri, se että sielun kokonansa valtaa,
"Mitäs minä ja tuo poika olemme?" "Tekö vieraita miehiä! Maankulkiamia roistoja, joita ei kukaan tunne paremmin kuin Jerusalemin suutaria." "Mistä sinä tiedät, että me juuri niin roistoja olemme?" "Mitäs ne muuta ovat tuntemattomat kulkiat?" "Se ei ole mikään roiston merkki, sillä kulkea täytyy rehellisenkin ihmisen.
Multainen haju, päivätön ilma, tunne, että mailma on suljettu pois, urkujen kaikku musta- ja valkokaarisista käytävistä ja kylkeisistä, ovat kaikki siipiä, jotka saattavat minut takaisin ja kannattavat minua, niinkuin ilmassa, noitten aikojen yli puolinukkuisessa, puoli-valveisessa unelmassa. Minä en ole alimmainen poika koulussa.
Te ette tunne, niinkuin minä, Dan'l; asiat eivät käy teitä vastaan ettekä te asioita vastaan; parempi olisi, jos itse tekisitte sen". Gummidge'n täytyi tehdä se. Niin Mrs.