United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikk' etäisimmän heijastus ei ole niin laaja kuin on muiden, silti huomaat sen hohteen samanlaiseksi kuin muiden. Ja nyt kuin paljastuu mit' all' on lumen, säteiden lämpimien singahtaissa väristään, kylmyydestään entisestä kun niin oot paljastunut järjessäsi, valolla valistaa niin kirkkahalla sun tahdon, että totuus siitä tuikkii.
Oi, mikä isku mulle, armottomin Ja kurjin isistä! Ma saatoin surmaan Mun tyttäreni lempeän ja kauniin. Niin, kaunis oli hän, ja sydämmensä Ol' rakkauden lähde pohjaton, Ja hänen kirkkahalla otsallansa Siell' hallitsipa viisauden henki. Semmoinen oli Elmani, mun lapsein, Ja kuolema tään mestarteoksen Näin äkisti, armottomasti riisti Täss' synkäll' yöllisellä kankahalla, Ja nyt hän makaa tuossa matojen Ja tuonen-toukkain saaliina. Oi mailma, elämä, sä ihmeellinen! Mi on sun tarkoitukses? Mihin viimein? Se arvoituspa kauvan askaretta On aatoksillein tuonut. Turha työ! Ei selkii pulma tää, se synkeemmäksi Vaan käypi sielun katseen edessä; Ja tulkoon mustin pimeys ja yö, Jok' aamusta ei tiedä! Hävitys Ja kuolema on päästimeni nyt, Kun armas tyttäreni kuollut on. (
Pyydä anteheks en mitään, mitään en ma anteeks anna, olen niinkuin luonto itse, joka lausuu: kärsi, kanna! Harmetkohot hapset, menköön selkä poikki taakan alla, sentään elämää ma laulan, kiitän mieliä kirkkahalla. Hyvät herrat, kauniit naiset, kyynelin ma täältä lähden, itken niinkuin syksy-ilta peittyessä pohjantähden.
Ja nyt kuin paljastuu mit' all' on lumen, säteiden lämpimien singahtaissa väristään, kylmyydestään entisestä kun niin oot paljastunut järjessäsi, valolla valistaa niin kirkkahalla sun tahdon, että totuus siitä tuikkii. Jumalanrauhan taivaan alla kaartuu yks kappale, min voimaan perustuvi olemus kaiken siihen sisältyvän.
niin kauan kuin tuon ijäisyyden ilon, Beatricesta mi suoraan loisti, mulle auvoksi heijastivat kasvot kauniit. Mun hurmas hymyllään hän kirkkahalla ja lausui: »Käänny, kuuntele, ei yksin mun silmissäni paratiisi ole.» Kuin kasvoin ilmehestä joskus näkyy maan päällä tunne, jos se on niin suuri, se että sielun kokonansa valtaa,
niin kauan kuin tuon ijäisyyden ilon, Beatricesta mi suoraan loisti, mulle auvoksi heijastivat kasvot kauniit. Mun hurmas hymyllään hän kirkkahalla ja lausui: »Käänny, kuuntele, ei yksin mun silmissäni paratiisi ole.» Kuin kasvoin ilmehestä joskus näkyy maan päällä tunne, jos se on niin suuri, se että sielun kokonansa valtaa,