United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hvaremot bevekelsegrunden til det goda uti den Christna Religionen, som jag icke afhandlat, är af den högre beskaffenhet, att den i det sublima öfvergår begreppet om dygd, och genom Christus förenar menniskan med Gud, då moral-principen icke mera beror hvarken af egennytta eller icke egennytta, utan det goda i handlingen blir en följd af den rena tillgifvenheten för himmelens och jordens Beherskare, då ock vissheten om salighet är ådagalagd genom tro och kärlek till Christus, äfvensom tro och kärlek utgöra grunden för all Christlig dygd; ty utan kärlek finnes ingen dygd, och utan en dygdig sinnesförfattning ingen kärlek till Gud och hans Utkorade.
Ehtivät Idan luo, puropursuvan, riistavarinteen, Lektonin niemeen, kuss' ulapalta he riensivät maihin, nousivat vuorta, ja askelien all' aaltosi latvat. Sinne nyt jäi Uni, ennenkuin näki Zeus hänet, honkaan kiipesi korkeimpaan laell' Idan lautunehista, ilmojen kautta mi kasvoi ain' ylös taivohon asti.
Vaikk' etäisimmän heijastus ei ole niin laaja kuin on muiden, silti huomaat sen hohteen samanlaiseksi kuin muiden. Ja nyt kuin paljastuu mit' all' on lumen, säteiden lämpimien singahtaissa väristään, kylmyydestään entisestä kun niin oot paljastunut järjessäsi, valolla valistaa niin kirkkahalla sun tahdon, että totuus siitä tuikkii.
Vuorelt' äkkiä hän moniryhmyiselt' alas astui rientävin askelehin; kovin metsä ja kukkulat ylhät järkkyi jalkojen alla, kun kuoloton valtias kulki. Askelt' astui kolme, ja neljännellä jo ehti Aigaihin, kuhun aikoi; siell' all' aaltojen hälle kuulu ja kullanvälkkehinen ikilinna on tehty.
Suojanamme vehmas puu Untukaamme kuutamossa! Joutsen. Reunalta ruskopilvien Niin taivaan-tyynnä vaan Joelle joutsen laskihen, Suv'-illall' laulamaan. Suloa lauloi Pohjolan, Sen taivast' iloisaa, Kuin päivä siell' ei muistakaan Suv'-öisin uinahtaa. Kuin varjot siell' on viileät All' leppäin, koivujen, Ja lahdet kuullan-kiiltävät, Ja laine vilpoinen.
Silloinpa Sandels kumartui ja katsoi makaavaa, Ei tuntematon ollut se, se mies olj tuttava; Ja hänen sydämensä all' olj ruoho punanen, Olj rintaan luoti sattunut, hän kuollut verehen. "Se luoti, täytyy tunnustaa, ties kuinka kohtasi, Enempi meitä tiesi se," niin lausui kenraali, "Se hänen kaidan otsansa soi olla rauhassaan, Käi, mit' olj hällä parempaa, jalohon rintahan."
Keihäs Akhilleun kiiti nyt päin, valahuttaja varjon, iskien Aineiaan sotakilpeen ympyriäiseen, reunaan äärimpään, ohukaisin kuss' oli vaski, vuotakin vasken all' ohuinnaan; tuon läpi työntyi Pelionin jalo saarni, ja kilpi sen iskemä raikui.
»Man is his own star; and the soul that can Render an honest and a perfect man, Commands all light, all influence, all fate; Nothing to him falls early or too late. Our acts our angels are, or good or ill, Our fatal shadows that walk by us still.» Päätössanat Beaumontin ja Fletcherin teoksesta »Kunnon ihmisen kohtalo.»
Surmaa poikans' ei viel' ankara, karjuva Ares tietänyt lainkaan, kaaduntaa tasapäisehen taistoon, pilvien kultaisten all' istui vain yhä harjall' ylhän Olympon, sill' oli Zeus niin säätänyt; siellä muutkin taivahiset oli taistoon pääsemätönnä. 525 Vaiheill' Askalafon väkevästi he iskivät yhteen.
Nyt sä uhkut uusin toimin, nouset vapauden voimin, rannan hanget hajoovat, vetten vaahtoon vajoovat. Nouse, mutta muista taas: äyrään all' on armas maas!