United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sinäkin, pieni kaupungin tyttö, tervetultuasi Santaniemeen! sanoi hän sointuvalla äänellään ja suuteli Helkaa otsalle. Meidän täytyy heti alusta tulla hyviksi ystäviksi, muista se! Vilpoinen oli tuo suuri hämärä porraskäytävä ja seinillä kummalliset maalaukset; täällä saattoi olla vilu keskikesälläkin.
Yhden pienen tuokkosen hän laittoi oikein sieväksi ja poimi siihen suurimmat marjat, ja kun sitten kaikki tuokkoset olivat täynnä, laski hän ne riviin kahvakoppaan kantaaksensa ne sillä kotia. Metsä oli vilpoinen, taivas sininen ja Sakin mieli niin onnellinen kuin sen, jolla on hyvä omatunto eikä huolta huomisesta. Hän kulki kotia päin ja rallatteli: Pappilan lapset Kiehkurahapset Marjani saa.
Kuin varjot siell' on runsahat all' leppäin, koivujen; kuin salmet kullan-soiluvat, ja vesi vilpoinen. siinä on tällaisen illan ja tällaisen luonnon suuri salaisuus kätkettynä ystävyydessä. Uskotteko sellaiseen ystävyyteen? kysyi Elli hetken kuluttua. Välistä on tehnyt mieleni uskoa, että se on ainoa, joka lienee jonkin arvoinen, ainoa, joka jää jälelle, kun kaikki muu haihtuu ja katoaa.
Ripustakaa hänen piiskansa voiton merkiksi rosvoluolan suulle. Tulkaa, pojat, meidän pitää olla valmiit kestämään piiritystä. Vahvistakaamme luolaa joka taholta. Onneksi meillä nyt on kylliksi muonaa. Onneksi minulla nyt on aika joukko kertomista! Mustalaistyttöjen laulu. Nyt lähtekäämme lehtoon, Siell' on niin vilpoinen; Varjoiseen viitakehtoon, Siimekseen koivujen.
Monenmoisesti vaihdellen kaikui laulu tuossa rehevässä puutarhassa, jonka kukat täyttivät huumaavalla tuoksullaan koko ilman. Hyvin kuuman päivän jälkeen oli ilta ja yö verraten vilpoinen, kuten yleensä tavallista noilla seuduin. Sellaisissa suurissa lämmön vaihdoksissa täytyy olla hyvin varovainen puvussaan, jos tahtoo säilyä vilustumiselta ja kuumeelta, johon hyvin helposti voi sairastua.
Ilta oli vilpoinen ja tyyni; päivä paistoi vielä läntiseltä taivaan rannalta, mutta ei enää kuumasti eikä raukaisevasti, vaan lempeästi, kirkkaasti ja rohkaisevasti. Luonto oli tuoretta ja pirteätä, se loi ihmismieleenkin elämänhalua ja toivoa. Matkustajia ei ollut enää »Laineessa» muita kuin vanha rouva poikineen.
ANEMOTIS. Kaunis ja ylpeä on minun nuori ruhtinattareni. Saatpa kuulla: v. 2. Tuli kuuhut kuutamon välkkehin: Tule, huoli hapsesi hopeihin ja leiki lehdossa keijuin. Ei, ei, sun hopeahelmiäs halaa en, sun suukkosi liian on vilpoinen ja minä vain lapsonen viluinen.
Tuomas nosti Inkerin lattialta ja alkoi taakkoineen varovasti laskeutua tikapuita myöten. Alas tultua vietiin pyörtynyt joen rannalle, jossa vilpoinen ilma ja raitis vesi vähitellen saivat hänet tointumaan. Tuo aseellinen miesjoukko, joka äsken kulki valloittamaan Lieksan hovia, sai kokea, että on vähäväkinen ihmislapsi luonnon voimiin verraten.
Tapanikin tahtoi nyt nauttia luonnosta. Pestyään kasvonsa ja kammattuaan tukkansa suoraan otsalta taakse hän aukaisi akkunan puoliskon aivan selki selälleen. Vilpoinen tuuli hengähteli siitä sisään ja tuntui se vasta pestyihin kasvoihin ja kaulaan tavattoman somalta. Tapani siirsi nyt istuimensa aivan akkunan eteen, otti merikaupungista ostetut siniset silmälasinsa ja katseli niillä ulos.
Sekin väylä on kaunis ja ihana, mutta ei Bosporoksen vertainen, jonka olimme aamulla nähneet. Aurinko viimeisillä säteillään kultasi minareetein huippuja, jotka meistä näyttivät uiskentelevan kullassa. Ihana, suloisen vilpoinen ilta alkoi, jollaista ei voi ollakaan muualla, kuin näillä seuduin.