United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hyvä", sanoi pappi. "Jumala olkoon kanssamme." Hän meni keskelle luolaa, kohotti mustan ristin ja alkoi: "Kolmiyhteisen Jumalan nimeen! "Taas olemme kokoontuneet yön pimeydessä valon töitä tekemään. "Kenties viimeisen kerran, sillä ihmeellisesti on Jumalan poika, jolta kerettiläiset tahtovat kieltää kunnian, siunannut työmme hänen ylistyksekseen ja hänen vihollistensa kukistamiseksi.
Osat näytelmissä harjoitettiin varmemmin ja muodostui näytteleminen siten tasaisemmaksi, hankittiin oikeita näyttämökoristeita, sillä emme enää tyytyneet esittämään luolaa kumoon kaadetulla onnenpelillä, ja pukuihinkin kiinnitettiin nyt enemmän huomiota ja huolta.
Hän kävi siis etsimään tikapuita ja löysikin ne hetken aikaa haparoituaan, sillä tämä osa luolaa oli käynyt pimeämmäksi, kenties sentähden, että tuli oli sammumaisillaan. Hän lähti nyt paluumatkalleen Ariadnen-lankaansa myöten, nousten tikkaalta toiselle, mutta pimeyttä kesti yhä. Olisihan hänen jo pitänyt nähdä tuo päänsä päällä oleva pyöreä valoaukko. Mutta sitä ei näkynyt.
Vääryyttä tekevä kohtalo uudistui, vetojuhdan oli yhä vedettävä raskasta kuormaansa, nyt oli pojan vuoro seurata isänsä jälkiä, tylsistyä ja tulla jauhetuksi muruiksi kurjuuden ja vääryyden polkumyllyssä. "Hyvää päivää, Victor! Oletteko terve ja hyvissä voimissa?" "Ah, herra Froment, minä en ole enään nuori. Minun täytyy ajatella itselleni luolaa jonnekin, kun se ei vaan ole omnibuksen alla!"
Sinne kulki aina paljon ihmisiä, ja herttainen erakko näytti heille silloin pientä ristiä, taulua, luolaa, kiveä, jolle Genoveeva oli polvistunut, ja lähdettä, josta hän oli juonut, kertoi heille hänen tarinansa ja kehoitti nuoria ja vanhoja noudattamaan hänen esimerkkiään.
Lempo teidät korjaa, te juutakset, jotka ette suo vanhalle suulle kastetta". Ja ämmä näin höristen alkoi tarkastella luolaa ja rantaa, mutta turhaan, pulloa ei löytynyt. "Olisiko Matti, se peikkojen pesä, saanut käsiinsä sen?" mietti ämmä, kun vihdoin viimein oli hakemasta lakannut. "Mutta mitä hän sillä tekisi? Hän ei juo merellä, hän tietää tehtävänsä, se hunsvotti... Hän ei ole ottanut sitä.
Sinne kannoin myöskin vankien pyssyt, joita setä ei tahtonut viedä mukanansa. Onneksi en tarvinnut luolaa pakopaikaksi vaikk'ei tosin paljon puuttunutkaan , mutta varustukseni osoittivat, miten ihminen omiin turviinsa jätettynä vaistomaisesti ajattelee suojautumista vihollisia vastaan. Olin nyt ilman venettä.
Tarkastellessansa luolaa hänen hämmästyksensä yhä kasvoi, sillä hän ei ollut voinut aavistaakaan siellä löytyvän sellaisia rikkauksia. Hän oli ahne ja itara mies, ja nähdessään kaikki nuo kalleudet yhtä aikaa, hän olisi halunnut koko päivän vain ihailla tuota kullan ja hopean loistoa. Vihdoin hän kuitenkin muisti asiansa ja alkoi kerätä oven suuhun niin paljon kultaa kuin hän ikänä jaksoi.
Lapsi nukahti aina hyvin pian eikä herännyt ainoatakaan kertaa koko yönä. Silloin Genoveeva istui tuntikausia yksin ja unetonna pimeässä luolassa. »Voi, jospa minulla nyt olisi edes pieni öljylamppu», hän usein huokasi. »Se valaisisi herttaisesti synkkää luolaa. Mikä hyvä työ se olisikaan. Jos minulla sitten vielä olisi hyvä kirja tai pellavia ja värttinä, kuinka onnelliseksi tuntisinkaan itseni.
MAUNO. Niin, armo taivahan ja taivas selvä On täällä kohta ainoo suojani; Mut taivaan kans' on tunnoton ja kylmä Ja kylmempi viel' armo jumalten. Nyt tietä häviön kaikk' ryntäin käy Ja meill' ei ole pesää eikä luolaa Kuin metsän elävillä; eteenpäin Vaan astelkaamme aina. Niin on laita. Sä otat kätees mytyn, minä sauvan. ELMA. Mut emme epäele kuitenkaan. MAUNO. Hän ei mua siirrä huoneestani!