United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henrik souti ja neiti Hanna käänteli melalla venettä minne tahtoi. Hän katseli omituisen luonnollisesti ja avonaisesti Henrikiä silmiin, vaikka puhui kaikellaisista vähäpätöisyyksistä, niinkuin siitä, että valkoset lumpeet olivat hänen mielestään paljon kauniimpia kuin keltaset, tai että kahilan lehti kerran leikkasi syvän haavan hänen sormeensa, ja muusta semmoisesta.
Mutta kun ei ollut venettä koko kylässä, niin eivät linnut paljo tarvinneet huolia rannoilla pyssy kädessä kulkevista metsästäjistä. Että kuitenkin aina joku oli päässyt hengestään, siitä olivat todistuksena paistin muodossa esille tulevat sorsat. Pääelinkeinona kylässä on maanviljelys.
Mutta kun sitä ei kuulunut, kysyi Vesa rutosti: Olettekos te nähnyt papan uutta venettä jo? Emme, vastasi Juntus hölmönä ja Esa kysyi: Onko se iso? On se, myönsi Vesa, lisäten: Mutta se on riihessä kuivamassa, kun se tervattiin. Mennään katsomaan! tokasi Juntus. No mennään! vilkastui Vesa ja he lähtivät.
Eihän siitä Yrjöstä olisi ollut, jos vielä satamaan rupeaa... Hiukan säpsähti Iitu ja punastui, kun Tauno astui tupaan. Ei hän ollut nähnyt venettä eikä mitään, kun äkkiä ilmautui siihen tuo tuttu, solakka vartalo. Silmät oli hänellä vähän punertavat, oli tainnut hieman itkeä pihauttaa. Ujostellen hän teki hyvän päivän. Minä tapasin muorin tuossa tiellä.
Hämärry ei, ei valkene kaartaa vaan Hopeisna, kulta-päivyen sijaan, yö Venettä, hiljaa keinuvaista Veellä, mi huuhtovi Lemun nientä. Nyt surren nään ja riemuten seudut nuo, Miss', nuorukainen sie ikävöimä, sait Maineesi, Ramsay kutsuit urhot, Lippua suojaten, ympärilles.
Loi on silmät sillan päälle: silta kaikki siivomatta. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa. Vieri valkamavesille: ei venettä valkamassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa. Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni! Mitäs mulle tänne heitit eläessä tällä maalla?
Mutta venettä ei näkynyt minkäänlaista; kello löi 9, 10, 11, eikä Jonsonia kuulunut. Väsyneenä ja tyytymättömänä meni hän mökkiinsä, pani maata ja kun hän seuraavana aamuna heräsi, tunsi hän olevansa niin tuskainen ja levoton, että jos vain olisi uskaltanut, olisi hän mennyt rouva Hedenstamilta pyytämään lasin viiniä; eilinen lasi oli häntä niin sanomattomasti vahvistanut ja huojentanut.
Haavan tuska on myös nyt jälleen haihduttanut kosiotuumat hänen mielestänsä; kotiin tultuaan lähettää hän Ilmarisen sijastansa Pohjolaan. Vaan eipä aikaakaan, niin jo lemmen tuima tuli hänessä jälleen nähdään vireillä; hän rupeaa rakentamaan venettä kosiomatkaa varten.
Narielestä lähti Livingstone Elokuun 13 p:nä ja samana päivänä häntä kohtasi se vastahakoisuus, että hänen kulkiessaan venheellä pitkin rantaa virtahepo päällänsä nosti venettä niin ylös vedestä, että se vähällä oli kaatua, vaikka siinä oli kahdeksan miestä. Yksi miehistä meni suin päin veteen, toiset hyppäsivät maalle, joka oli vaan kymmenen kyynärän päässä.
Mutta aivan niinkuin Kalevalan runossa kuvataan, nuo itsetoimivat kyvyt sinään eivät liikuta venettä: Ilmarinen yksin, ihminen itse, on venosensa hallitsija ja käyttäjä, ja Väinämöinen, viisauden jumalallinen omatunto, pitää perää. Miksi Lemminkäinen liittyy seurueeseen, olemme jo edellä selittäneet.