United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meneekö vaikka olisi sarvipää? ihmetteli hölmö Juntus, joka jo oli oikeastaan lyöttäytynyt yhteen joukkoon. Menee...! Ja vaikka olisi miten likellä, niin menee! vahvisti Otto ja nyt huudahti Juntus: No mennään katsomaan! Mennään! riehahtivat toiset, syöksyen kävelystä täyteen juoksuun. Pelon sekaisella kunnioituksella lähestyivät he vallesmannin taloa.
Mummo tuli lähemmä, tarkasteli ja kysyi Vesalta: Kuka sinun isäsi on? Tämä vaikeni. Juntus vastasi toverinsa puolesta: Se on vallesmanni. Mummo pyöritti sormeansa, vihelsi ja epäili: Voi hyvä lapsi mitä sinä puhut...! Kenen vallesmannin lapset ne nyt kerjuulla käyvät...! Voi hyvä lapsi kun sinä valehtelet!
Ja kujasten suussa ilmotti Juntus: Nyt kun ei olisi vallesmanni pihalla, niin sitte ei tarvitsisi pelätä! Onkos se vihainen? On... Se kiroaa, niin jotta voi perhana! ylvästyi Juntus. Se vei toisilta osan rohkeutta. Varovasti ja kaukaa he kiersivät talon, pitäen sitä yhä silmällä, mutta eivät huomanneet mitään. Juntus jo huomautti: Eipäs sitä olekaan!
Eräässä ylämäessä he kävelivät rinnatusten ja Otto kehui: Sitte otetaan sekin kannu ihan täyteen siirappia... Ja vielä itse juodaan mikä vain jaksetaan. Niin saapuivat he Minkkisen torpan kohdalle. Torpan pihamaalla sattui silloin vetelehtimään heitä hieman vanhempi, heikkolahjainen ja huonotapainen juoksulaspoika Juntus.
Nyt oli päästy asiaan kiinni. Puhuttiin telefoonista. Jo kysyi Esa: Missä se on? Se lähtee kamarin seinästä ja sitte se menee hirren päitä myöten ihan vaikka minne asti, oli selitys. Sen kuultuansa ehdotti Esa: Mennään katsomaan. No mennään, suostui koko joukko. Tuli jäi kytemään ladon sillan alle. Lähtiessään huomautti vain Juntus: Voi kun täällä haisee käry ja on savua.
Juntus myönsi: Oli... Mutta sitten otti Pesonen piippunsa pois ja sanoi Kujalan Mikolle, jotta mene kissan häntään, semmoinen mies. Vesa oli sillävälin laitellut sikarinpätkää polttokuntoon. Sitä katsellen tokasi Esa. Kun olisi kaikille! Etsitään rikkaläjästä ... jos siellä on. No, suostuivat toiset. Rikkaläjästä, aitan takaa, löytyikin pätkä kullekin, ja nyt lähdettiin tyhjään latoon polttamaan.
On se, mutta sitä ei näy, puolusti Esa asiaansa, lisäten: Isä sanoi, jotta se on. Ja siitä saa siirappiakin! lisäsi Otto ylvästyen. Kierrosta jatkettiin ja samalla pienennettiin. He osuivat kaivolle. Siinä oli täysinäinen vesikorvo, ja kissa istui kaivon kannella rauhallisena. Juntus silloin järkeili: Kun olisi viskata kissa vesikorvoon, niin pääsisiköhän se pois!
Lyönpäs! uhkasi Saku ja alkoi murikoida nyrkillänsä. Alussa katselivat toiset rauhallisina, ympärillä seisoskellen ja Juntus sanoi: Saku voittaa! Purase, Saku, sen kättä! neuvoi Vesa. Puraseppas! uhitteli tappeleva poika. Purasen kyllä! vannoi Saku, vetäen poikaa tukasta. Poika alkoi huutaa: Elä tukista, kuule, tahi kun minä ärjäsen!
Ja uunin suu ja tulipesäkin oli heistä aivan kuin joku luola. Vaistomaisesti ilmoitti Otto: Ja miten iso uuni...! Sinne sopisi vaikka sisään. Ja hän päättikin koettaa. Oitis hän konttasi uuniin. Ahdasta siellä oli, mutta mahtui toki. Sopiiko sinne? tiedusti Juntus. Sopii, vahvisti Otto nokisesta uunista ja hänen sieltä palattuaan ryömivät sinne yksitellen toisetkin.
Mutta kun sitä ei kuulunut, kysyi Vesa rutosti: Olettekos te nähnyt papan uutta venettä jo? Emme, vastasi Juntus hölmönä ja Esa kysyi: Onko se iso? On se, myönsi Vesa, lisäten: Mutta se on riihessä kuivamassa, kun se tervattiin. Mennään katsomaan! tokasi Juntus. No mennään! vilkastui Vesa ja he lähtivät.