United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juntus tiedusti: Onko teillä leipää? On. Ja on meillä voitakin! ylvästyi Juso. Vesa jatkoi: Onko paljon voita? On... Mutta se on hinkissä, jotta ei kissa nuole. Missäs teidän leivät ovat? Ne ovat aitassa, jossa muutkin ruuat, ylvästeli poika. No mennään sinne! touhusi Vesa kuin kotonansa. He menivät aittaan.
O-hoh...! Ei tohtisi, väitti Esa, mutta toinen tenäsi: Jos olisi meidän Mustinkaan kokoinen, niin tohtisi se tulla. Eipään... Jos oikein suuren seipään ottaisi, niin ei tohtisi, ylvästyi Esa. Mutta toinenkin, muistaen äitinsä puheet Immosen härästä, väitti: Mutta jos olisi Immosen vihaisen härän kokoinen, niin silloin se jo tohtisi! Vaikka olisi miten iso, kasvoi Esan ylpeys.
Sinne näkyi härkä ja siellä sai kumminkin rohkeutensa kaksinkertaisena takaisin. Riemastuneena ärjäsivät he vihollisellensa ja kun se ei näyttänyt olevan sitä kuulevinansakaan, ylvästyi Esa: Kivitetään sitä! Toinen oli siihen valmis. Ladon olkikaton paineeksi olikin koottu koko joukko kiviä. Niiden joukossa oli pieniäkin, ja niinpä pojat härkää pommittamaan.
Mitä tuossa lykästää! tekeytyi morsian ynseäksi, kuin ei muka asiasta niin mitään tietäisi ja kuin torasi: Ja entä sitte leski?... Niin että tyttöä pahempiko?... Leski tarkoitan? Aivan hän tuosta, leskeydestään, ylvästyi ja ynseili: On monta tyttöä, jotka ovat jo leskeäkin pitemmällä. Luoja armossaan näkee ja tietää... Jos kuin salaat, niin Hän, armollinen, tietää...
Ja oitis laski Jannen arvo poikien silmissä: Nyt kehasi Sakukin: Olisi vaikka kuka osannut... Jos vaikka minä olisin ottanut meidän renki Pekan kyntövitsan ja sillä oikein vedellyt, niin suuremmat makkarat olisi pitänyt nousta. Ja jos minä olisin vedellyt oikein isolla takkavitsalla, niin olisi pitänyt kohota ihan sormen paksuiset makkarat, ylvästyi siitä Ottokin.
Turtiainen myönsi: »Hyvällä paikallahan tämä talo on ja potaattimaata on kartanolla pienen perheen tarpeeksi.» Mutta Partanen ylvästyi silloin ja sanoi asiansa menestymisestä huolehtien ja sitä valmistaen: »Kyllä ne sentään ovat nämä kaupunkitalojen potaattimaat kuin paikkatilkkuja oikean potaattipellon rinnalla.
Ja kujasten suussa ilmotti Juntus: Nyt kun ei olisi vallesmanni pihalla, niin sitte ei tarvitsisi pelätä! Onkos se vihainen? On... Se kiroaa, niin jotta voi perhana! ylvästyi Juntus. Se vei toisilta osan rohkeutta. Varovasti ja kaukaa he kiersivät talon, pitäen sitä yhä silmällä, mutta eivät huomanneet mitään. Juntus jo huomautti: Eipäs sitä olekaan!