Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Keskustelun kuluessa he innostuivat siirapin paljoudesta ja Esa jo kerskasi: Ja jos olisi vielä enemmän siirappia ... jos olisi vaikka miten paljon, niin sitte ei vettä tarvitsisi ensinkään olla... Eihän tarvitsisi? Ei... Immosen härkäkin saisi juoda vain siirappia... Ja sitte se möyryäisi vielä kovemmin! Voi, voi...! 'Am-muu', se silloin möyryäisi, suurenteli Otto.
Joukon viimeisinä jäännöksinä vaelsi nyt Otto ja Esa kotikyläänsä kohti kannuinensa, tuoppinensa. Alussa he olivat iloisempia, mutta mitä likemmä kotipaikkaa pääsivät, sitä harvasanaisemmaksi kävi puhelu. Vihdoin he saapuivat Immosen hakamaan veräjälle. Koti oli nyt pelottavan lähellä... Kuin sopimuksesta he pysähtyivät siinä, istahtivat ja ryhtyivät puhelemaan.
O-hoh...! Ei tohtisi, väitti Esa, mutta toinen tenäsi: Jos olisi meidän Mustinkaan kokoinen, niin tohtisi se tulla. Eipään... Jos oikein suuren seipään ottaisi, niin ei tohtisi, ylvästyi Esa. Mutta toinenkin, muistaen äitinsä puheet Immosen härästä, väitti: Mutta jos olisi Immosen vihaisen härän kokoinen, niin silloin se jo tohtisi! Vaikka olisi miten iso, kasvoi Esan ylpeys.
Pelkoansa salatakseen Otto lausui: Eipäs tohtinut silloin puskea Immosen härkä...! Vai tohtiko? Se nosti hieman luontoa. Esakin jo kehasi: Ei tohtinut...! Tahi jos olisi tullut ladon katolle, niin olisi nähnyt... Vai eikö olisi? Olisi... Ja kun minä tällä tuopilla olisin oikein sivaissut otsaan, niin koko pään olisi pitänyt haleta! nosti Otto pelokasta mieltänsä edelleen.
Ja taas muisti Otto asiansa ja koki peitellä tapahtunutta: Hän teki parannusta, vakuuttaen: Nyt jos olisi vaikka miten iso sammakko, niin ei vain ruvettaisi sitä härnäämään... Vaikka olisi ihan Immosen härän kokoinen, niin ei ruvettaisi... Vai ruvettaisiko? Ei... Ja vaikka se miten rimpuilisi jaloillansa, niin me vain menisimme täyttä voimaa, jotta ei kukaan saisi kiini, katui Esakin.
Tapaus oli heidät rohkaissut ja entistä uskaliaampina he lähtivät etsimään pelättyä härkää, samosivat läpi metsän ja tulivat lähelle Immosen entistä kaura-ahoa. Siinä pysähtyi Esa ja sanoi: Nyt se on. Mistä sinä tiedät? hiljeni taas Oton ääni. Toinen selitti: Kun lehmän kellot kuuluvat. Ja sitten taas vaiettiin. Otto jo pyysi hiljaa: Mene sinä yksinäsi!
No tuo ne takaisin! tuskastui jo äiti, sysäsi Ottoa niskasta ja sanoi: Ja ala nyt jo mennä siitä... Eläkä viivy kauvan ... eläkä mene sillä Immosen härällä pusketuttamaan itseäsi.
Voitosta riemastuneena huudahti Otto: Menipäs se! Meni! heilautti Esa taas purkkiansa. Pojat pesivät kätensä tervasta ja Otto ehdotti: No nyt lähdetään sitä Immosen härkää katsomaan. No, myöntyi toveri, ja he lähtivät unohtaen veneen vesiajolle. He olivat ehtineet jo Immosen lehmihaan veräjälle ja Esa sanoi: Tässä se Immosen härkä on.
Hän heilautti läkkikannuansa, jonka sisässä kalisi pieni läkkituoppi, ja kehasi: Vaikka olisi Immosen härän kokoinen, niin minä kun tuolla kannulla noin oikein vetäisin päähän, niin ei tohtisi tulla vaikka mikä! Mutta miten ollakaan, keskustelu olikin johtanut Oton mietteet Immosen härkään. Oitis kysyi hän: Oletko sinä nähnyt Immosen härän? Olen... Etkös sinä ole nähnyt? En... Onko se hyvin iso?
Otto haki vastausta ja tokasi vihdoin: On Immosen härkä... Ja vielä suurempikin tätä hakaa on se härkä... Vai eikö ole? Ja miten ollakaan taas, niin Esa myöntyi vähä vähältä ja jonkun ajan kuluttua ylpeilivät he taas härän suuruudella kilpaa. Esa kehui: Sillä on häntäkin niin pitkä, jotta sen pää ylettyy alapuolelle takajalkojen polvia... Ihan maahan asti ulottuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät