Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Viija alkoi tavata uskontunnustusta, mutta jo seisahtui. Mikä siellä tuli eteen? kysyi Lassi. Noita en taas muista, valitti Viija. Näytä tänne... Pientä y:tä ja h:ta et muista. Nyt muista, y on kuin havukirves ja h niinkuin varsi olisi katkennut. Pane nyt mieleesi. Ja tottahan sinä emäntänä ollessasi tuot Lassille piimää neuvomapalkasta. Tuon minä hyvin suurella tuopilla, vakuutti Viija.
Silloin palkittiin pieniä palveluksia puolella korttelilla, puolella tuopilla, "haljulla", ja "halstipalla" sai jo ihmeitä aikaan, pienen pieniä asioita saatiin toimeen ryypylläkin. Se oli siis siihen aikaan, ennen vuotta "kuusikymmentäkuus", jolloin "tuli Suomeen laki uus; viinaa kielttiin keittamäst" j.n.e. Oli elokuu. Keltaisia kuhilaita kökötti pitkin vainioita; oli pouta kuin pukinsarvi.
Reetta, Sere! kantakaa viinakattila tänne, te kultaiset oravat metsän kalveassa, viinalaaksossa! Kas niin. Nyt pankaa piippujen alle pytty, johon laimea perikko valua tillittää. Tähän ympäri istumme. Tämä kattila on isäni pyhä perintö, jonka hän peri ukoltani, jonka minä perin isältäni hänen kuolemansa jälkeen perinnöksi. Yölenius vainaan muistoksi koukkaan tuopilla tästä ja juon.
Sentähden maksavatkin herrat urakkamiehille niin paljo, hahaha! jos vaan tarpeellisia työvoimia löytyisi, sillä kuka maksotta antauu alinomaiseen vaaraan? No, miten on, voipiko teitä kunnioittaa tuopilla?" "Tietysti", vastasi Antero, "sitä paitsi pyydän teiltä vähän einettä, sillä olen tänään pitkältä matkustanut ja tulen Badenin maasta, aina Dinkelbergistä asti."
Poika oli jäänyt puun alle? Ei sillä ollut mitään hätää pojalla, käsipuolesta se toi sen tänne palolle ... se oli vain ollut marjoja aholta poimimassa. Ruvettiin tässä sitten puoliselle. Liisa lähti noutamaan tuopilla vettä lähteestä. Tuosta se meni palon poikki tietä myöten ja nousi yli samasta veräjästä, mistä tekin äsken tulitte. Jos näitte, lähtee siitä polku notkoon, vesipaikalle.
Loi teille Luoja luokkakättä Armollinen antoi atrakättä. Isyt mielellä hyvillä Syämmillä lempeämmillä Kepsy tulla kiukaalta Kepsi mennä kellariin. Sivalsi sian lihutta Otti vanhaa lehmän voita Toi siis tuopilla olutta Kantoi kaksikorvasella. Hiiva alla, vahto päällä, Keskellä olut punanen.
"Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa, kanna kaksikorvaisella; työnnä tuoppi sen kätehen, kellen on mieli mennäksesi! Anna Väinölän ukolle, ku tuo haahella hyvyyttä, aluksella aartehia!" Tuop' on kaunis Pohjan tyttö, tuo osasi noin sanoa: "Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylentäjäni! En mene osan hyvyylle enkä miehen mielevyylle, menenp' on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle.
Näin haasteli Tapio harmaapää ja sitte me kättä lyötiin, ja kun oli lyöty tarpeeksi, niin tarpeheksi myös syötiin. Ja syödessä niin, me päätettiin, mikä tyttö se talosta naitaisiin. Kas, siinähän Tellervo vienosuu jo tuopilla oltta kantaa: »Oi, juo'os mun veioni väsynyt, olut Metsolan onnea antaa.» Minä oltta join, hän katseen loi, ja niin hän oli minun morsioin.
Kaisa toi kannun tuopilla vettä, joka meni melkein tyhjäksi, kun isäntä janoonsa otteli niin, että kulkku koskena kohisi. Rengit tulivat kahville. Isännän mielestä olivat ne niin joutilaan näköisiä, että hän rupesi ajattelemaan jotain sopivata työtä. "Onko riihtä hyvästi lämmitetty?" kysyi hän.
Pelkoansa salatakseen Otto lausui: Eipäs tohtinut silloin puskea Immosen härkä...! Vai tohtiko? Se nosti hieman luontoa. Esakin jo kehasi: Ei tohtinut...! Tahi jos olisi tullut ladon katolle, niin olisi nähnyt... Vai eikö olisi? Olisi... Ja kun minä tällä tuopilla olisin oikein sivaissut otsaan, niin koko pään olisi pitänyt haleta! nosti Otto pelokasta mieltänsä edelleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät