Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Eipä taida ennen, konsa kuivuu tämän talon nevat.» Välkähtävät silmät Juhon: »Ei se oikeus aina voita, eikä jälkeen turman, tuhon aina onnen päivä koita! Yöhön tarpeen yön on rotu, viekas, synkkä, tuima tähän. Mies on mennyt, ken ei totu pimeässä näkemähän.» Kuulee ukko kummastellen: Outoa on pojan kieli. Mistä sanat saakin? Kellen haastaa? Vai lie puolimieli?
Kellen ei itkuksi käynyt, Kenen syäntä ei sulannut, Kun oli ääni kummanlainen, Ukon soitanto suloinen. Itsepä Wäinämöisen silmistä vieri vieremistään kirkkaita kyyneleitä; ne vierivät meren selvihin vesihin. Sieltä poimi ne sitten sininen sotka Wäinämöisen käskystä, ja katsos! ne olivatkin sillä välillä jo muiksi muuttunehet, »Helmiksi heristynehet, Kuningasten kunnioiksi, Valtojen iki-iloiksi».
Huoaten painoi hän kirjan kiinni, ja arveli mennä pellolle. Mutta kellen minä tässä nyt kokoilen ja säästän? aatteli hän. Jos Lotta kuolee ja Taavi tuomitaan, tiesi sen kuka kelvoton minut perii. Ei, ei, kyllä minä vielä huolta pidän, ett'ei kunnoton minun varojani saa! päätti hän melkein ääneensä, kun samassa herra Kokka astui sisään.
Virkkaisinko veikolleni, Veikko kohta naisellensa, Veikon nainen naapurihin, Naapuri koko kylälle. Tahi jos virkan vierahalle, Mainitsen kylän Matille, Vieras sen viieksi panevi, Kylän Matti kymmeneksi. Niin kellen sanon sanani, Haastan mielihauteheni, Ettei muut muretta saisi, Miero mieltä arvoaisi?
"Kellen muulle kun sinulle, Kun hyvälle konsanaki." Vein mä kaunoni tupahan, Asettelin pöyän päähän, Syötin, juotin kylläseksi, Apatin alanenäksi, Otin kaunon selkähäni, Kannoin kaunoni pihalle, Vein tuota vesipolulle. Tuli sirkka, söi se silmän, Tuli torakka, toisen kaivoi, Sääski särpi kuivillehen, Vesilintu vei peräti.
Kellen kuuluu tämä pikinen naama? NIKO. Nummisuutarin-Martan miehelle. TOPIAS. Sen taidat arvata; kyseleppäs jotain elämäni vaiheista. NIKO. Onko selkäs hiljan Martan pamppua maistanut? TOPIAS. Aha haha; kuinka vihaa täynnä! Nyt tunnen sinun, entinen naapurini. Löisitpä minua, mutta katsos kätes ovat koreasti sidotut. NIKO. Minä en tahdo lyödä toisen vaimon miestä. Mutta päästäkäät mua siteistä.
NYYRIKKI. Kellen annoit sen? KULLERVO. Ajattarelle. NYYRIKKI. Ellös juonitelko. Tämä karja, sen tiedän, on Ilmarin ja sinä hänen paimenensa, mutta et nautojesi avuksi riennä, vaikkas näet, kuinka pedot heitä ahdistavat. Mies, miksi seisot tässä niinkuin ei mitään tapahtuis? KULLERVO. Viisautta itselleni kokoon. NYYRIKKI. Tätä kootessas kohtaa Ilmaria vahinko näin ankara.
Ja samate se, joka salaisia huoliansa haastellessa ei tiennyt kellen ilmoittaisi, etteivät kertoisi ulomma, viimein kuitenki tuuman keksivä, sanoen: Menen metsähän mäelle, Puhelen Jumalan puille, Haastan haavan lehtiselle, Pakajan pajun vesoille; Ne ei kerro kellenkänä, Kuihkaele kullenkana.
Ruma Ruotuksen emäntä Liehoi sillan liitoksella, Laahoi keskilattialla, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kellen kylpyä kyselet, Kellen aihelet apua?" Sanoi Piltti, pieni piika: "Kysyn meiän Marjatalle."
Aukko oli niin suuri, että urhokas Diaz, joka hyvin huomasi paikan, sanoo moista hyppäystä mahdottomaksi kellen tahansa toiselle. Herkuleen ja Teeseuksen kai olisi kelvannut katsella sen miehen mainiota äksänpäksää. Mutta tämä yö, jonka tuimista tapahtumista emme huoli sen laveammalta kertoa, on Mexikon valloituksen historiassa myöskin saanut nimen "Surullinen yö" La noche triste.
Päivän Sana
Muut Etsivät