Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Ellös vainen, sulho rukka, ellös sie tätä kanaista viekö vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän! Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän.
"En mä tuostana epäillyt, oisin eeskipäin elellyt akan ankaran apuna, tulikulkun kumppalina; vaan sepä paha panihe, sepä suurenti suruni, kun sulho sueksi muuttui, kauno karhuksi rupesi, kylin söi, selin makasi, selin työnsä toimitteli. "Tuota itkin itsekseni, ajattelin aitassani. Muistin muita päiviäni, entistä elantoani ison pitkillä pihoilla, emon kaunon kartanolla.
Jo mä tunnen orjan mielet, Ja tunnen miniän mielet; Ei oo raukka orja raukka, Vaan raukka miniä raukka Vuos' on olla orjan määrä, Kaiken polvensa miniän. Kun elin emoni luona. Kun elin emoni luona, Ison kaunon kartanossa, Käynyt en varaten vaille, Silmän kaiten kattilalle, Enkä kierten kellarihin, Piilten piimähuonehesen, En kaarten kananmunille, Pelotellen piirasille.
»Näen ensin niinkuin käärmeen » »Se on nainen lempimäsi.» »Sitten niinkuin näädän päärmeen » »Hän on ylin ystäväni.» »Hälle käärme hiipii hihaan » »Syttyy nainen toiseen teistä.» »Nää en, lempeen vaiko vihaan » »Katso kaunon kyyneleistä!»
Kunpa nouset, nouse notkeasti Oman toivehesi täyttäjäksi: Laittaos pääkaupunkisi kuulu Kansallisen koulun kaupungiksi, Oppitarhaks' omankieliseksi, Josta opin korkeamman tähkät Niinkuin muinen valkeuden oppi Karjalan pääkaupungista kulki, Valtavasti laajeni ja voitti Puhkeaa ja singahtaapi kauas Suuren Suomen, kaunon Karjalamme
Olin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Olin kun omena-marja, Tahi kun mansikka mäellä; Nyt on tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi. Vei ensin emoni surma, Sitte tauti taaton tappoi, Vesi veljeni hukutti; Jäin minä ve'en varahan, Tulin tuulen turvan alle. Ei paha ve'en varassa, Eikä tuulen turvan alla; Pah' on vierahan varassa, Tunnottaman turvan alla. Tulin mie tähän talohon, Tulin kun tulikipuna; Vierin vierahan varahan, Vierin kun vesipisara;
Nousi nopsa neien jalka, nopsempi kosijan jalka, siro siukoi hirven nilkka, kinner kiireempi ajajan, tahtoi jo tavata kaunon, kiinni kirkkahan kopata; putosi polulle kukka rinnoilta ripeän immen. Poika tuota poimimahan. Taas oli paossa peura yhdeksännen suon selällä.
Lähet tästä, kun lähetki, Tästä kullasta koista, Ison saamasta salista, Emon kaunon kartanosta, Veikon kestikellarista, Siskon tanssisiltasilta, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kierän päälle; Ettei jälki jäällä tunnu, Kierällä kepiä kenkä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen helma; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Kujerrust' ei kuule sisko, Oma veikko vieretystä; Kuulevat kyläiset naiset, Ja kyllin kylän kasakat.
Heitän Kiesuksen siahan, Maarian tähän majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon. Ei toiste tunneta'kaan. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiän kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkäna.
Maass' eikö loukkaa, mihin tuota peittää? SALISBURY. Niin, murha, omaa työtään vihaten, Sen julki saattaa, kostoon kehottaakseen. BIGOT. Tai kun tuon kaunon hautaan tuomitsi, Sen huomas siihen liian kalliiksi. SALISBURY. Sir Richard, mitä aattelette te? Lukenut oletteko, nähnyt, kuullut? Tai aatellako voinut? Aatellutko Sen näkevänne, minkä silmin näette? Aatellut moista, jos sit' ette näkis?
Päivän Sana
Muut Etsivät