Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Minä Savon Suomalainen, Kainuhussa Karjalainen, Tulin tiettyhyn talohon, Kaunihisen kartanohon, Kuulin siellä kumman äänen, Tomun totisen tohinan: Vaimo parat paksulliset Niinkuin pörhöiset pirisit, Piiat pienet, pikkaraiset, Pitkin seiniä sirisit.
Vaan minun älköön silmäni koskaan Ilionin soraks sortuvan nähkö; Hadeen kartanohon täält' olkoon matkani ennen!"
Ei susi sanoa saata: lammaskarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Repo sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei repo sanoa saata: hanhikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Jänö sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!
Noin hänen virkkaissaan tuli loppu ja kuolema tumma. 361 Hadeen kartanohon jäsenistä jo karkkosi sielu surren sankaritöilt' elon nuoren erkanemistaan. Kaatunehellepa virkkoi näin viel' aimo Akhilleus: "Kuollos vain! Oma kohdatkoon mua kohtalo sitten, kons' on säätävä Zeus sen mulle ja muut ikivallat."
Oli hän siellä vuotta kaksi, Oli kolme vuotta; Kulta luuli kuolleheksi, Tainnut ei enää outtaa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Tuli hän kotiansa, Meni kultansa kartanohon, Tervehti kultoansa. Nuori mies tuli vierailta mailta, Meni kultansa luoksi; Kulta se tuosta valjeni Ja ve'et silmistä juoksi. "Miksis kultani valjenit, Et ole niinkun muinen?"
Viipyi neito päivän heimon huomassa, Viipyi kaksi, mutta aamul kolmannella Pakeni hän ylenkatseen linnasta, Läksi kerran vielä omiensa luoksi Kartanohon toiseen; siellä viipyi hän Hetken synkeän, jo toisella hän poistui, Poistui vimmoissansa kuni tuulispää; Sillä kärsimyksen lapsen tarkka silmä Pian huomas katsantojen kylmyyden, Sydämmien kuolettajan.
Kysyi hän hauan kaivajalta: "Kellenpä hautoa kaivat?" "Kuollut on nuoren miehen morsian; Sillen mä hautoa kaivan." Ajoi hän vähän matkaa etemmä, Tuli appensa kartanohon. Näki hän ruumiin liinattuna Makaavan lautojen päällä. Ne posket ennen ruusunpunaiset Olivat nyt valkia kun liina. Katseli kalvehia kasvoja, Ja valkehia poskia kanssa. "Ne oli ennen ruusunpunaiset, Nyt ovat ne valkia kun liina."
Ja milloin ja milloin ja milloin Viette taasen tyttörievun, Täältä kurjan kuljetatte Ihanaisen nurmen taakse, Kauno niityn kainalohon, Metsän neitsyen salihin, Sinipiian kartanohon? Ja milloin ja milloin ja milloin? Olipa se mielestäni kummallinen laulu. Eikä se siinäkään kaikki ollut, vaan pitkältä sitä kesti, vaikk'en minä sitä kaikkia muista.
Vaivoin vastanneeks sai Hektor heiluvaharja: "Ken, jumal' armas, liet, joka moisia mult' uteletkin? Etkö sä tietäne siis, ett' äsken ankara Aias, kun hänen kumppanejaan liki laivoja surmasin juuri, ryntääseen kivell' iski ja mun rajun rientoni esti? Hadeen kartanohon tänä päivänä päätyvän luulin tieni jo varjojen luo; taju kaikki jo taukosi multa."
Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa!" Läksi jänis juoksemahan, pitkäkorva piippomahan, vääräsääri vääntämähän, ristisuu ripottamahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon.
Päivän Sana
Muut Etsivät