Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Taian mie ilmanki eleä Köyhän miehen kylvöksettä; Lennän synkkähän salohon, Siellä riivin rikkahia, Katkon kaurahalmehia, Tahi syön marjoja metsästä, Kaivan suolta karpaloita." Lausui pääsky pieni lintu: "Vaan minäpäs en varasta; Olen ihmisten ilona, Riemu kaiken ristikansan, Saattelen suven sanoman, Laitan päivän lämpimämmän." Revon valitus.
Valkoiset kartiinit, jotka jo kaivan olivat ikkunaa peittäneet, olivat nyt vedetyt syrjään, jonkatähden tuulen lauhkea hengähdys estämättä pääsi sisään vilvoittelemaan sen nuoren naisen kalveata otsaa, joka, mukavassa nojatuolissa istuen, oli kallistanut päänsä sivulle asetettuun tyynyyn, jonka yli hänen hajanaiset, vaaleat hiuksensa rikkaissa suortuvissa lainehtelivat.
Vaatteista on jo enimmät korjuussa ja hopeat kaivan maahan, sillä maa säilyttää minkä sille antaa. Kornatus näytti kysyväiseltä. Hän kai luuli, ettei Leenalla ollut mitään hopeita. Mutta Leena otti kirstusta pienen puulaatikon, jonka sisällä oli toinen rautapeltinen ja lukittu. Sieltä nosti hän tuohisen kääreen, josta vihdoin tuli ilmoille kuusi suurta, liinaan käärittyä hopealusikkaa.
Ja sitten hän kertoi koko jutun alusta loppuun kehottaen vaimoaan pitämään sen kaiken mokomin salassa. Kun vaimo oli ensi hämmästyksestään tointunut, niin hän ilossansa tahtoi tietää kuinka paljon kultaa he omistivat ja aikoi ruveta kolikoita lukemaan. Mutta Ali Baba sanoi: "Vaimo kulta, oletko aivan mieletön. Et sinä koskaan ehtisi lukea niitä. Minäpä kaivan kuopan ja kannan ne sinne.
Mutta silmästänikö minä sen hauen nyt kaivan, tässä katalassa kaupungissa ei ole isompia, ja suurimmat on jo hienoiksi hakattu! huudahti mestarikokki tuskissaan. Se on mestarikokin oma asia, sanoi keittiömestari esimiehen ylemmyyttä äänessään. Hauki on kokonaisena pöytään tuotava, vaikkei se olisi hollannin silliä isompi.
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Herra koettelee vain, meit' ei hylkää. Pane toinen verta petäjäistä, ojat kahta suuremmat ma kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon. Pantiin toinen verta petäjäistä, kahta suuremmat loi ojat Paavo, karjan myi ja siement' osti, kylvi.
Kuiskaa tyttö tuskin kuuluvasti: »Olen talvi, Suomen taikaneiti, tuntenethan minut vanhastaankin, liat peitän, saastat maahan kaivan, sumut kaikki kudon helmivöiksi, joilla koristan ma uraani armaan odottamaan uutta kevättänsä. Kautta oman rintas kammioiden usein unohduksena ma kuljen.» Vielä kerran mulle viittas tyttö, hälveni kuin uni heräävältä.
Ja kun he, toinen vapoja kantaen ja toinen airoja, puoleksi juoksujalassa laskeutuivat rantaan, niin tuntui Ellistä, kuin he olisivat olleet vanhoja lapsuuden tuttuja, joiden oikeastaan olisi pitänyt sinutella toisiaan. Menkää te heittämään vettä venheestä ja hakemaan riippakiveä jostain, niin minä sill'aikaa kaivan onkimatoja tästä saunan kupeelta. Ei, antakaa minunkin tulla kaivamaan! Saanko?
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi! Sauvaan turvaa, Herra meidät hylkäs; miero raskas, raskahampi nälkä. Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Herra koettelee vain, meit' ei hylkää; pane leipään puoleks petäjäistä, kaksin verroin minä ojaa kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.
Pientarilla Pienoisilla Usein oltiin leikkisillä; Lepikossa, Lehdikossa Usein käytiin karpalossa. Talvisella Tanterella Lennätimme hevosella, Mäkilöillä Rekilöillä Sekä päivill' että öillä. Aiat muuttuu, Päivät puuttuu, Miehen mieli yksin juuttuu. Nyt ma laitan Laivat, taitan Rosohonkia salossa; Nyt mä kaivan Suot, ja raivaan Rumamurtoja palossa. Mitä kuulen? Kuka siellä?
Päivän Sana
Muut Etsivät