United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas eikö mull' oo kyllin tavaroita Kun lyyryin soi ja lauluin iloitsee? Ja eikö mull' oo tajuttava kieli Vaikk' etelänki lasten mustimpain: Sekeellä otsallain tää raikas mieli Ja rakkaus vapaassa katseessain? Oon onnekas! muodoissa tuhansissa Ihanne armas tielläin karkelee, Tien pääss' on kunnia vaulat suortuvissa, Mua kutsuu naurusuin ja viehkäisee.
Rietrikki oli erinomaisen suuri ja vahva iäksensä, paksu tummanruskia tukka makasi kiiltävissä suortuvissa hartioillansa, suuret siniset silmänsä loistivat virkkuudesta ja elehteleväisyydestä ja päivettyneet poskensa näyttivät ikuista terveyttä, koko ruumiinsa, puettuna halpaan, suvi-pukuun, todisti ravakkuutta ja erinomaista voimaa, ja hänen olisi kernaasti luullut paria vuotta vanhemmaksi.
Hänen huonot vaatteensa näyttivät hänen solakalla varrellaan kuninkaalliselta purppuralta, hänen musta tukkansa, joka pitkissä, paksuissa suortuvissa hartioille valui, oli päälaella kiinitetty punaisella nauhalla ja muodosti täten ikäänkuin kruunun, joka hyvin sopi hänen ylevälle, valkoiselle otsallensa.
Usein hyvän emännän, Mielikin ehon emännän, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan käärehissä, Pää kullan vipalehissa, Tukat kullan suortuvissa, Korvat kullan koltuskoissa, Kaula helmissä hyvissä; Silloin on hyvä emäntä, Mielikki metsän emäntä, Aina altis annillansa, Armas auttamaisillansa.
Vihdoin yksi heistä, leveäharteinen, arvokkaan näköinen talonpoika, jolla oli puoliharmaa parta, samallaisissa suortuvissa kuin Mikael Angelon Moseksella, ja tuuheita, harmaita kiharoita päivettyneen ja paljastuneen ruskean otsan ympärillä, pani päähänsä suuren lakkinsa ja kääräisten ympärilleen uuden, kotokutoisen kauhtanansa, pujottautui penkille istumaan.
Pää oli suurissa suortuvissa, jotka olivat järjestetyt ikäänkuin eivät olisi kampausta tahtoneet totella; iho oli tasaisesti kalpea ja silmät vähän raukeina pitkällisistä mielenjännityksistä. Muutoin hänen sieluansa ei tullut ajatelleeksi paljon koreuden ja ulkonaisen viehättävyyden takia. Ja sitten oli enin huomattavia vielä Friida.
Hiukset tuuheat, luonnollisissa suortuvissa, kauniin ruskealla värillä; iho tumma, mutta terve ja raitis; kasvot säännölliset, kuin Kreikan veistoksien; katsanto vapaa ja avonainen, vaan omituisen, luontevan kainouden lieventämä; ulkomuodossa neroa ja hyvyyttä, vieläpä suloa ja viehätystä, Alppi-tunturien viehätystä.
Sillä ovessa seisoi Leiv, pitkänä ja vaaleana; suuret, kiiltävät silmät tuijottivat häneen kylmästi ja kalpeasti, kuin kaksi kuuta, märkä tukka riippui suortuvissa alas otsalle, suu oli puoleksi auki ja sieltä kiilui valkoiset hampaat, nuttu oli märkä, koko mies oli märkä; ja kun hän kulki, näytti hän kahlaavan polvia myöten vedessä. Alfhild kuroitti käsiänsä ja tahtoi hänen luokseen.
Silmät olivat mustat ja säikkyivät vielä rajusti tappelun jälkeen; tuuhea tukka riippui paksuissa kiharoissa ja suortuvissa ympäri pään ja niskan, mutta ohauksesta vuoti verta alas pitkin poskea. Melkeinpä ne pelvolla katselivat tuota rajua miestä. Silloin joku huusi: "Se on Musta-Åsbjörnin poika!" Ja samassa kaikki hänet tunsivat.
Valkoiset kartiinit, jotka jo kaivan olivat ikkunaa peittäneet, olivat nyt vedetyt syrjään, jonkatähden tuulen lauhkea hengähdys estämättä pääsi sisään vilvoittelemaan sen nuoren naisen kalveata otsaa, joka, mukavassa nojatuolissa istuen, oli kallistanut päänsä sivulle asetettuun tyynyyn, jonka yli hänen hajanaiset, vaaleat hiuksensa rikkaissa suortuvissa lainehtelivat.