Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Liihoittaako neitsyt ylhäältä ihmisen sieluun? Vai itsekö nousee valkoliihoituksena ja hupentuu sen katsovan neitsyen armosilmään? On vaaleuden kumartumusta. Hiljaa, hiljaa on kaula taipuneena, rinta nousee hentona ja arkana valkean puvun alla, tuntee kätensä raukeina rinnalla ristissä. Polvistuu hiljaa, on kuin liljaa, korkeakaulaista hiipiväoloista liljaa, joka aukenee väristyksenä.
Melkein kaikki vaipuivat syvään, kuoleman tapaiseen uneen, paitsi ne harvat, jotka raukeina ja unisina pitivät vahtia kuninkaan ja herttuan majapaikkojen ympärillä.
Hän pisti kätensä povitaskuun ja veti sieltä esille puoleksi puhjenneen kukallisen oksan. Pienet nuput riippuivat raukeina. Mutta se tuoksui vielä vahvemmin kuin eilen puhdasta ja vahvaa tuoksua. Hän painoi sitä huuliaan vasten ja antoi soutajalleen merkin. Köyryselkäinen ukko kumartui pitelemään airoa ja sanoi hillitysti, ilmeettömin katsein: Herralla on hyvät silmät!
Toisinaan taas heräsivät korkeat hohtava-ikkunaiset linnat mielessä. Linnojen ikkunoissa istuivat neidot, kädet raukeina ikkunan laudoilla, ja katselivat hopeankelmeille puistoille linnain edessä. Ihana soitto valui niistä ikkunoista puistoihin, suloisempi ikävä hiipi ihmiseen sentään niitä neitoja katsoessa.
Mutta vaikkapa hän olisi ristissä käsin kuinkakin palavasti rukoillut, vaikka olisi kuinkakin kyynelistä tulvillaan ja kaihosta sykkivin sydämin odottanut heräämisen hetkeä, yhtä raukeina ja ikäänkuin ikuiseen uneen uupuneina tuijottivat silmäterät edelleen alas häneen oudosti metallinloisteisina, kunnes hän vihdoin epätoivoissaan tempautui irti ja syöksyi sieltä pois.
Hän ajatteli pojista aivan samaa, mitä oli kuullut isänsäkin sanovan, ettei niitä tarvitsisi olla samalla luokalla. Vastaisuudessa hän vältti luokalla lukemista, harjoitteli ennemmin laskentoa ja luki yön seutuna sitä ahkerammin. Ja kyllä olivatkin aina iltamyöhällä kieli ja leukasaranat raukeina, kun hän kotona opittuun tapaansa ammensi ääneen kymmeniä kertoja kaikki läksyt päästä päähän.
Pää oli suurissa suortuvissa, jotka olivat järjestetyt ikäänkuin eivät olisi kampausta tahtoneet totella; iho oli tasaisesti kalpea ja silmät vähän raukeina pitkällisistä mielenjännityksistä. Muutoin hänen sieluansa ei tullut ajatelleeksi paljon koreuden ja ulkonaisen viehättävyyden takia. Ja sitten oli enin huomattavia vielä Friida.
Muutamissa tarhoissa tienvarrella heräsivät lehmät, nousivat toinen toisensa jälkeen raukeina ja kömpelöinä vuoteeltaan, oikasivat häntäänsä ja lähtivät hiljoilleen liikkeelle. Vesakossa tienvarrella kalkatti hevosen kello ja muutamalla varjoisalla mäen rinteellä keskellä yleistä maantietä, makasi suuri lammaslauma. Kun kulkijat lähestyivät, pakeni lauma määkyen metsään.
Ja viikonpäivät juopoteltuansa ja mellastettuaan, rikottuansa kyläin veneitä ja tuuliajolle hajotettuansa airoja, tanssittuaan ja tapeltuaan raukeina palasivat yksitellen takasin, vaatteet revittyinä, sinelmät silmäin alla, kallot vanteissa. Ja myötätuulen jälleen lehahdellessa taas alkoivat hiljaiset työpäivät haahdella.
"Ja nyt näkyy semmoisessa kohmelossa olevan, että silmät raukeina pollottavat ... katsokaahan!..." "Niin, tänne asti oikein kuuluu kopparslaakarin kopsutus: join, join, liiaks', liiaks', join, join liiaks', liiaks'!..." "Sanoinhan minä sen eilen, että kohmelossa se on, ja niinpähän oli!..." "Ja Berggrenin Viiu kun luuli, että se on sairastunut!"
Päivän Sana
Muut Etsivät