Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Pienissä ikkunoissa oli hienot, liinavaatteiset verhot; kamarissa oli kirjoituspöytä ja kirjahylly, kaikissa ikkunoissa oli kukkasia ruukuissaan. Kaikkialla näkyi merkkejä hyvästä hengettärestä, joka oli läpi huoneiden liihotellut ja niihin jälkensä jättänyt.
Molemmat verannat sekä etumainen että erittäinkin hänelle tuttu takimainen olivat lahonneet ja särkyneet, jäljellä olivat ainoastaan vasat; muutamissa ikkunoissa ei ollut laseja, vaan olivat ne teljetyt vuorilaudoilla, ja sivurakennus, jossa pehtori asui, keittohuone ja talli kaikki oli, rappeutunutta ja harmaantunutta.
"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Ellös viekö neioistasi, kuletelko kullaistasi nurkkihin nuhajamahan, soppihin sohajamahan! Ei neiti ison kotona, emon entisen tuvilla eip' on nurkissa nuhannut, ei sohannut soppiloissa: aina istui ikkunoissa, keikkui keskilattioilla, illat taattonsa ilona, aamut äitin armahana.
Kun kaikki kadunpuoleiset ikkunat oli rikottu, koetti joukko rynnätä porttia vastaan, mutta sen lujat, raudoitetut tammilankut pitivät tanakasti puoliaan kaikilta rynnistyksiltä. Katsokaa, tuolla on valkeata ikkunoissa, menkäämme sinne tervehtimään kreiviä, huusivat muutamat, jotka olivat väsyneet turhaan työhön. Hän on siellä! Hän on siellä!
Hän muisti vielä kuinka Lajusen vallaton poika oli pudonnut kaivoon, ja vanha Nokelainen saanut hänet ylös, niin, samaan kaivoon, jonka kohdalla nyt seisoo suuri talo punaiset kartinit ikkunoissa. Seinällä oleva kilpi ilmoittaa mikä tämä talo on. Siinä seisoo: "Aniskellu-Yhdiön vähätäis-mymälä".
Illat itken ikkunoissa, Aamut aitan portahilla, Puolet päivät porstuissa, Keskipäivät kellarissa, Viikkauet veräjän suilla, Kuukauet kujan perillä. Mit' en itkeä ilenne, Kut' en voine voivotella, Itkeä inehmisissä; Itken saunassa saloa, Yliset kulasvesille, Saunanlauat lainehille. Myötihin mä miehelähän.
Kun muistelen, miten minä kuvittelin »valon korkeata suojaa», yliopistoa, suureksi, valkoiseksi liituvuoreksi, jonka ikkunoissa hohti alituinen auringonpaiste, tai miten minä mielessäni kuvailin suurkäräjäsalia ja niitä miehiä, jotka siellä toimivat ja joiden nimien maine mielikuvituksen suurentamana levisi tänne asti, mahtavasti kaikuen kuin olisi kunkin nimen kunniaa julistanut suuri, kajahtava kello
Ei suinkaan näistä ensimmäisistä portaista... Näyttivät siltä, että sisähuoneisiin ne veivät. Tuolla toisessa päässä varmaankin kyökin puoli mahtoi olla. Ei ristittyä sielua ikkunoissa. Hiljaista kaikki kuin haudassa. Oikein arvattu! Siellä oli nurkan takana toinen käytävä. Ja alhaalta päin tulla kapusteli ryytimaan polkua pieni punaposkinen tyttö, joka veti kelkkaa perässään.
Parsifalkin vaeltaa niiden synkkäharmaiden linnojen ohitse ja näkee rouvien kalpeat kasvot ylhäällä ikkunoissa. Hänkin ratsastaa linnoihin ylös ja kolkuttaa korkeihin rautaportteihin, mutta hänen sydämensä ei ylene sinikukkasena niiden rouvien silmiä muistaessaan, hän kolkuttaa sulettuna ja kuulee holvien sisällä kajailevan rautaisesti.
Vien kiikarin silmiini ja tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän pikku pojalta, joka on puettu äitinsä hameeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät