United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitäs muuta kuin huonoa meille kuuluu, puhkesi ikäänkuin mielihyvällä virtensä puhelias äijä. Miksi niin, huonoa? sanoi Nehljudof tullen portista sisälle. No, kuinkas muuten kuin huonoa? Ihan kaikkein huonointa, sanoi ukko seuraten Nehljudofia katoksen alle, missä sonta oli luotu pois maahan asti. Nehljudof tuli hänen kanssaan katoksen alle.
Mutta jos sen järjestäisi? kysyi äijä, katsoen kiinteästi ja kallellapäin silmiin häntä. Mitä ajattelette sen mahdollisesta kannattavaisuudesta? Mitä parasta, vastasi Antti hetkeäkään miettimättä. Ja kannattihan se jo lankonikin aikana, vaikka hän sotki asiat. Minua ilahduttaa, virkkoi äijä käsiään hykerrellen, että olemme yhtä mieltä siitä asiasta.
»Sitokaa tuo vaari, hänellä on joitakin pirun konsteja tekeillä», komensin minä, ja tuossa tuokiossa oli kiroileva äijä sidottu käsistään ja jaloistaan. Kiireesti vedimme senjälkeen vaatteet päälle ja saappaat jalkoihin. »Meidän on viisainta lähteä heti matkaan, sillä varmaankin majailee täällä jossakin lähistöllä karjalaisia sissejä», sanoin minä miehille.
Vaan niin usein syystämme hän kärsi, Että kärsikäämme mekin kerran Hänen syystään". Taas kun kaikki näytti Nukkuvan, näin milloinkin mä minkä Ulos hiipivän ja palajavan. Arvasinko heidän asiansa? Lempi heille sanat saatti suuhun, Sillä velkapää mä olen totta." Särjetyllä äänell' äijä vastas: "Mene, kostos huomenna sun kohtaa."
Kuulkaa, sanoi hän, tarttuen hänen napinläpeensä tuttavallisesti. Enkö teidänkin mielestänne ole ansainnut vähän löytäjäisiä? Kyllä, tietysti, vastasi Johannes helpotuksesta huoahtaen ja teki liikkeen kohti povitaskuaan. Ei, ei, sanoi äijä pidättävästi. En minä sitä tarkoita. Mutta... Mutta mitä? Lasin olutta te voisitte tarjota minulle, hehetti ukko. Jossakin täällä lähiravintolassa.
Niin sitä mennä nuivattiin eteenpäin, ettei sen merkillisempää koko kesänä tapahtunut. Selkäsaunojakin tuli harvempaan, kun sain olla Sampasta erilläni. Isoisä puhutteli kaimakseen. Syksypuolella kesää muutamana pyhänä tuli meille paljo vieraita. Miehiäkin oli lähemmäs kymmenen ja niitten joukossa eräs hyvin vanha ja ryhdikkään näkönen äijä. Se kuului olevan minun isoisäni.
Kun oli käyty vierailulla Västanvikissa oli monta päivää senjälkeen hauskaa, sillä Konowin jutuista riitti kylliksi puheenaihetta. Muuten oli hän kaikissa suhteissa täydellinen originaali, eristapainen äijä.
Toinen niistä, lyhyt, tihrusilmä starikki, asettuu eteeni, nykii minua paidan hihasta ja turisee jotakin venäjäksi. Vastaan sanoilla, joita toistaiseksi parhaimmalla menestyksellä kykenen käyttämään: Nje panimaju pa ruski! Vihdoin keskeyttää äijä turinansa ja lausahtaa suureksi ällistyksekseni: A montako shiul paitaa? Oletteko suomalainen? vastaan minä ihastuneena toisella kysymyksellä.
Oli kirkasta kuin päivällä, suurista ravintoloista tulvaili iloista väkeä, automobiilit toitottivat, herrat kiirehtivät tekemään viimeisiä lemmenkauppojaan, kaunottaret myömään hienommin tai karkeammin tarjottuja sulojaan. Kaikilla ripeä käynti ja tiukka, täsmällinen kasvon-ilme. Kaikilla nopea tahti ja päämäärästään tietoinen jalannousu. Berlini kuluttaa nopeasti, huomautti äijä.
Kolme henkeä, jotka eivät nähtävästi olleet löytäneet sijaa käytävässä, olivat asettuneet etehiseen juuri sen haisevan ja liitteistään vuotavan likavesikorvon luo. Yksi näistä ihmisistä oli heikkomielinen äijä, jota Nehljudof oli usein matkalla nähnyt. Toinen oli noin kymmenvuotias poika; hän makasi kahden vangin välissä ja käsi päänsä alla nukkui toisen vangin jalan päällä.