Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
ja nousee tuiki typerryksissänsä ja katsoo, katsoessaan huokaa, tuskan tuon kärsimänsä vielä vanki ollen; niin näytti syntinen tuo noustuansa. Oi, oikeutta Jumalan, kuink' olet sa ankara ja kuinka kostos iskee! Nyt Opas kysyi hältä, ken hän oli. »Tipahdin», vastasi hän, »hetki sitten Toskanan maasta tähän kuiluun kolkkoon.
AJATAR. Sen kohta teen, mutta elköön pysäykö kostos siihen, vaan vanno minulle, ettäs Ilmarisen koko perheen hävität! KULLERVO. Vannoisinko sinulle, ämmä? Mutta totuus on, että sepän huoneen jo itse polttaa päätin. Sen tänä ehtoona teen, mutta verta en toki vielä laske. Ken tulee tuossa?
Illan suussa poika kuokan heitti, juoksi lehdon lähteen vieremälle, siihen istahti ja illan istui, lauloi kaiholaulujaan ja itki. Mutta lepikössä impi istui huokaellen sydänhuoliansa, kuuli kujerruksen kuttimielin, iloksensa itkun vaikerruksen. Turha, poikaparka, nyt on kostos, vaikka viikon oisit nurjamiellä. PAIMENTYT
Ahab, suuri kuningas, Varma ollos voitostas! SEDEKIA KENAANPOIKA. Kuningas, sa huomaat nää Voiman kuvat, vankat sarvet. Herran ilmoitus on tää: Ahab syyrialaisparvet Kaikkiin tuuliin karkoittaa Yhtä helposti, kuin näissä Terävissä sarvenpäissä Laho vaate ratkeaa. Liekki, rakeet, niittymato, Karjarutto, viljankato Eivät maata vainoomataan Hävitä niin vuosisataan, Kuin sun kostos Syyriaa.
Minä huomaan nyt, että kohden Claudioo on vihasi teroitettu, kohden miestä, jota minäkin vihaan sydämmeni pohjasta ja jolle olen velkaa verisen koston. GREGORIO. Hahaa! siis taidamme ottaa toinentoistamme kädestä ja rynkätä päisin yhdessä. MARCIA. Kaiketi on minulla syytä vielä enemmin kuin sinulla vihata sun herraas. Mutta kuinka nosti hän sun kostos himon? GREGORIO. Vimmatulla tavalla.
Mä noita heittiöitä tarkoitan, Kuin häpeäksi kaiken kansamme Nyt "Suomen kristityiksi" kutsutaan! LALLI. Voi kehnoja! kuin pilasivat noin Tuon isiemme rakkaan uskonnon! O, syökse Ukko, kiivas Jumala Sun kostos nuoli heidän sydämiinsä! KITKA. Ei paremp' ollut menestyksemme, Kun toisen kerran koimme onneainme Ja kolmannen. Mut moni pelosta Nyt jälleen suostui kasteesen, jok' ompi.
Laita hänet tuomaan pedon päätä, Joka peitsess' Aatun päätä kantoi, Jott' ois vilpitön hän silmissäni; Ja sun kostos, jonka hälle huusin, Vieriköön mun harmaan pääni päälle Sitte kartanoni tuhkiltakin, Kaatuneiden poikain' ruumiiltakin Ylistän sua, että vielä elän!" Tämän kuullen Tuomas astui sisään: "Rauha harmajalle päälles, isä! Tässä minun seisoissan' ei enää Hengitä sun poikais murhamiehet."
ja nousee tuiki typerryksissänsä ja katsoo, katsoessaan huokaa, tuskan tuon kärsimänsä vielä vanki ollen; niin näytti syntinen tuo noustuansa. Oi, oikeutta Jumalan, kuink' olet sa ankara ja kuinka kostos iskee! Nyt Opas kysyi hältä, ken hän oli. »Tipahdin», vastasi hän, »hetki sitten Toskanan maasta tähän kuiluun kolkkoon.
Vaan niin usein syystämme hän kärsi, Että kärsikäämme mekin kerran Hänen syystään". Taas kun kaikki näytti Nukkuvan, näin milloinkin mä minkä Ulos hiipivän ja palajavan. Arvasinko heidän asiansa? Lempi heille sanat saatti suuhun, Sillä velkapää mä olen totta." Särjetyllä äänell' äijä vastas: "Mene, kostos huomenna sun kohtaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät