United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän maksoi velkansa eileen; ja arvaatpas, keltä luulen hänen saaneen rahat? Haa, sinä riivattu! NIILO. Teitä rukoilen itseänne hillitsemään. MARKUS. Sano totuus, tunnusta, tunnusta! NIILO. Herra, herra! MARKUS. Hahaa! tämä puhkaisee sappeni. NIILO. Ensin tutkikaat ja sitten tuomitkaat; niin tekee viisas mies. MARKUS. Niin, otanpa asiasta pohdin, ole vissi siitä.
Antti sommitteli sanoakseen jotakin ennen, ettei niin suoraan menisi pääasiaan, mutta ei tullut esille muuta sopivaa sanaa, niin rykäsi kuivan, mitättömän rykäyksen ja nöyrästi sanoi: »Olisi suoraan sanoen anteeksi pyytämistä.» »Hahaa, anteeksi pyytämistä, vai anteeksi pyytämistä.
"En minä mihinkään karkaa, hahaa. Ei minua kukaan kaipaakaan." Hän istui uutimen viereen, ojensihe vartalonsa ja löi etusormen päitä toisiinsa.
Regina nauroi ivallisesti. »He hahaa! Hehän heittelevät minua aina kivillä, missä vain näkevät. Tuollaisilla kivillä!» Ja hän piti koukistettuja käsiään jonkun matkan päässä toisistaan kuvatakseen heittoesineiden suuruutta. »Kuinka kauan he ovat heitelleet sinua kivillä?» Regina aprikoi. »Kuusi vuotta jo.» »Eivätkä ole saaneet sattumaan.» »Ovat toki monta kertaa.
SELMA. Siirrä ennen vuoret kuin isäni siitä, jonka hän kerran päätti. KILIAN. Mitä on hän päättänyt? SELMA. Häitä, harppujen ja symbaleitten pauhinaa, hahaa! KILIAN. Hän on siis antanut lupauksensa? SELMA. Sen on hän tehnyt, ja korkeana longottaa nyt välillämme mahdottomuuden muuri. KILIAN. Mikä on siis tehtävä? Manata Fokas miekasteloon kuin oikea Gallian sankari. SELMA. Pois!
ANIAN. Hahaa! jos toisin sanon, niin valehtelen. MARGARETA. Ole ennen tavallinen valehtelija kuin vihelijäinen, pelokas valtakunnan petturi. Oi korkeuden Jumala! En minä häntä myynyt! MARGARETA. Myynyt! Myynyt! Ken on hänen sitten myynyt? ANIAN. Itse herra sodanpäämies. MARGARETA. Ja sinä, mitä teit sinä sillon? ANIAN. Astuin ulos joukon seassa kuni käskettiin.
Hahaa, vitsillä sanoen... Napoleon tikteerasi kolmelle yht'aikaa... Hetki hiljaisuutta. Sonetti 47...» Nyt Kikka kirjailee, kääntyen välillä muihin päin, jotka juttelevat ja nauravat keskenään, ja nakkaa jonkin sanan heidän pakinaansa, jatkaen samalla runoaan. Nyt ottaa Tuulikki Pohjantähti runon ja lukee sen ääneen: »SONETTI NAISILLE.
Ho, ho! siivosti, siivosti kuka sinä olet? Sitä sinun sopisi arvata, sanoi Wappu ylpeästi, minä olen talon tytär! Hahaa! nauroi piika korjaa sitten nopeasti luusi kyökistä. Stromminger on kieltänyt sinua astumasta hänen huoneesensa. Sinä et kuulu tähän, paikkas' on tuolla ulkona, ymmärrätkös? Wappu kävi kuolon kalpeaksi. Tälläkö tavalla häntä vastaan-otettiin isän talossa?
Hänen tummat silmänsä olivat vihasta leimahtaneet. Hahaa, huusi hän korkealla äänellä ranskaksi, siinä on mies, joka on jättänyt vaimonsa ja lapsensa ja karannut porton kanssa! Ihmiset keräytyivät heidän ympärilleen. Kaikilla syvä, miltei uskonnollinen vakavuus kasvoillaan. Olihan kysymyksessä »cause de passion». He olivat silmänräpäyksessä selvillä asiasta.
ANTON. Tahdot ja et tahdo heittää tuota kultaista leiloasi. Hahaa! mitä katsot minua? Luuletko, ett'en tiedä, mihin huokaukses lentää? LEO. Oi sanokaat! ANTON. Hämeenlinnaan! Hyvä! ANTON. Tiedänpä oikein! LEO. Niinköhän? ANTON. Sinä huokaat. LEO. Ja tämä on kehno työ. Mutta heitetään pois nuo huokaukset, heitetään ne pois tetrao urogallus'ten nimessä! Kuinka jaksavat he? ANTON. Metsotko?