United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän kasvonjuonteet olivat niin eloisat; nuo suuret, mustat silmät liikkuivat edestakaisin silmäripsien alla, kuni tummat pisarat, hänen siinä seisoessaan kortteja seuraamassa. "Mikä olikaan taas nimesi? kysyi kapteeni hajamielisenä. "Inger-Johanna!" toisti tyttö hieman veitikkamaisesti, vaan ei katsonut häneen. "Tosiaan, tosiaan!"
Vähäsen punaa ja kultaa vielä syvällä vedessä parin pilven heijastuksena vähä sinertävän näköistä kauimpien vuorten päällä muuten jotenkin yhtälöistä vaaleat koivut ja tummat kuuset eivät suuresti eronneet toisistaan tuossa valossa kaikki niin tyyntä, niin läpinäkyvän kirkasta.
Jospa vaan silmät olisivat olleet vähäistä tyynemmät, otsa vapaampi, sieramet ja suupielet levollisemmat, niin olisi siinä ollut täydellisen runottaren suloinen pää, vaikka Korinna muuten ei suinkaan ollut runollinen. Musta tukka ja tummat silmät tekivät miellyttävän muodon hyvin kalpean-näköiseksi.
Hänen tultuansa tähän kohtaan olivat kuulijat aina ilmaisseet hyväksymisensä ja osanottonsa. Tänä iltana ei kuulunut mitään sellaista. Vieraan tummat silmät katselivat tulta, aivan kuin hän ei olisi kuullut mitään.
Vaikka seinät olivat tummat ja raskaat, ruskeat tamasti-akuttimet riippuivat ikkunain edessä, oli se kuitenkin iloisin huone koko rakennuksessa. Kallis piano oli mustapäisellä seinällä; Charlotte istui sen edessä ja hänen kätensä lepäsivät koskettimien päällä juurikuin par'aikaa soittamassa.
Tuo keveä, sirotekoinen hattu pitkine, taaksepäin antaantuvine töyhtöineen istui huolettomasti päässä ja alta puikehtelivat tummat kiharat aivan kuin sattumalta esiin. Stiilinen hän oli kiireestä kantapäähän, seisoessaan siinä suorana ja arvokkaana.
Hyvää yötä, lapset, ja sinulle, Herkules, toivon hyvää tointumusta." Neekerien riemuhuutojen kaikuessa lähti Emmerich pois. Vaikka jo oli pimeä yö, lähettivät kuitenkin tuikkaavat tähdet niin paljon valoa maan päälle, että hän osasi tietänsä ja saattoi nähdä enonsa kartanon tummat hahmoviivat. Rivakasti astui hän eteenpäin.
Ehkä saisit laulun innon uutta tulta leimuumaan sydämissä Suomalaisten yli kaiken Suomenmaan. A. Oksanen. Savolaisen laulu. Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa, sen kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt, tää armas, kallis maa! Kuin korkeat sen kukkulat, kuin vaarat loistoiset! Ja laaksot kuinka rauhaisat, ja lehdot kuinka vilppahat, kuin tummat siimehet!
Tuoreina ja mehevinä nuoret lehdikot rantamilla kuvastelivat raitista vehreyttänsä veden kalvoon, samalla kuin tummat, suuret kuuset ikäänkuin uittelivat latvojansa äärettömässä, loistavassa valomeressä.
Katseltuaan zuavilaisia, jatkoivat he kulkuansa. Heti seuraavan vaunun luona Bartek oli kauhusta kaatua. Jumala auttakoon meitä, Wojtek! Avonaisesta ikkunan aukosta saattoi nähdä turkosin tummat, melkein mustat kasvot, samalla kuin silmän valkuainen kääntyi ulospäin. Hän oli varmaankin haavoittunut, sillä hänen kasvonsa olivat kauheissa tuskan väänteissä. Mitä tahdot? kysyi Wojtek.