United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
ELINA. Hänkö olisi niin heikko? Mitä voisin Kerskata mä enään? Toki uskon toista, Ehkä pahemminkin sanomamme kaikuis, Vaihka hänen korvahaansa viskaisimme Sanat, että ainoo veljens Leonard Käy luurankana nyt meren kolkos helmas Hirmukasten joukos, että Kilian Onpi kihlaunut komeahaan neitoon Kartanossa komeassa tuolla. KASPER. Kamalia sanomia!
"Lippaassa, joka sisältää Hedwigin syntymä-salaisuuden!" Kilian hämmästyen huudahti, uteliaampana kuin milloinkaan ennen. "Hedwig!" munkki kertoi kiihtyvällä liikutuksella. "Rakasta häntä hyvin, ole hänelle uskollinen, ja jospa voisin kuolla teidät yhdistettyäni! Isänmaan jälkeen, kaikki hänen tähtensä!" "Minä suostun tähän tunnussanaan", Diesbach'in poika sanoi. "Olkoon se yhteinen meidän kesken.
Kaikilla meillä on sormessamme liljalla koristettu rautasormus; sillä, minä tiedän, Kilian von Diesbach, että sinun arvoisa isäsi jätti sinulle omansa. Hänen jalo sydämmensä elää sinussa; poikansa hahmossa hän keskusteluamme johtaa." "Se on kunnia", Kilian vastasi, "joka tulee iälle ja viisaudelle. Minä olen nuorin; ei. Teille pikemmin, veli Starck."
SELMA. Niinpä aattelen myös minä. Mutta aamu joutuu; missä viipyy Konrad? TAAVETTI. Tuossahan tulee hänen toverinsa, herra Kilian. Mutta ken on hirviö hänen seurassansa, tuo elävä surenpeljäte, punanen patalakki päässä? THEKLA. Herra minua...! TAAVETTI. Ellei tämä tee miraakelia! KILIAN. Kaikki hyvin? toivomme. SELMA. Ellei itse paha ole irti. KILIAN. Meidän tietäjämme.
THEKLA. »Tällä hetkellä», sanoitte, tällä hetkellä! Ettehän sitä ihmettele? KILIAN. Onhan se teille verraton hetki! THEKLA. Hm. Tuolla vaeltelin hyräellen tiellä, koska hän lähestyi, tuo vallaton mutta korea sulhoni. KONRAD. Oivallista! Kilian, kohota nyt toivos siipi! KILIAN. Mitä annat mun toivoni kohotteeksi? KONRAD. Kaikki vielä hyvin!
CONON. Kilian nyt Alman kullaksensa tahtoo. ALMA. Mitä tahdon minä? CONON. Lupauksen sai hän Varhain kyllä, onnellinen Kilian. ALMA. Mikä päivä tämä? Oi! mun ympärilläin Mikä hämärän ja valkeuden valhe!
Vaan, kuka tietää? ehkä hän tuntee tarpeen tulla meidän kanssamme itkemään, ehkä hän tulee?" "Jos hänen velvollisuutensa myöntää sen", Magdalena vastasi. "Kilian on Diesbachilainen ja niinkuin kaikki Diesbach'it velvollisuuden orja. Meidän velvollisuutemme on jäädä tänne, meidän velvollisuutemme on odottaa." Surullinen huokaus oli Hedwigin ainoa vastaus.
KONRAD. Ja oltuamme täällä monessakin huhmarissa emmehän kuitenkan vielä ripustele huulta. KILIAN. Mutta voi häntä, joka täällä pahimman kohtaa, jolta temmataan kaiken elämän elämä! KONRAD. Mitä, poika? KILIAN. Mies mailmalta, hän naurahtelee lemmennarrille. Hyvä, nyt naura sinä minulle myös. Minä itse naurasin, jos sydämmeni valittu olis eräs toinen impi. Enköhän?
Minä vartoon vaan tilaisuutta saadakseni laskea ne siihen osaan saalista, joka pannaan leskiä ja orpoja varten tallelle." "Kätesi, Nagöli; minä rupean sinua ymmärtämään." Sitten kun Unterwaldilainen oli lähtenyt, Kilian jatkoi: "Muuten en suinkaan tahdo anastaa yksinomaista oikeutta hänen tuomitsemiseensa.
KASPER. Mitä sommaelet, miesi? Rynkää esiin, Esiin oikapäätä sotilasten taval! CONON. Kuulkoot sitten korvas mielusasti. Huomaa: Kilian, mun vainaan ystäväni poika, Oiva miesi, puhtahimmal mainiolla...