Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Se oli nuori mies, surullisilla, kalpeilla kasvoilla. Surupukunsa päällä oli hänellä yksinkertainen paita rautarenkaista. Kuullessaan askeleita, Hedwig oli nostanut päätänsä. Kun hän huomasi tulijan, ilohuuto pääsi hänen huuliltansa. Sitten, aivan hämillään, puolipyörryksissä hän riensi tämän syliin, tämän rctevaa rintaa vasten, hiljaa huudahtaen: "Voi! Kilian! Kilian!"
Kilian, sun kauneuttas ihmettelen! Miksi seisot tirkistellen tuossa? Miksi haparoitsee sormes huivin niemis? Mutta kohta meistä yksi lopettaavi Elinkautensa ja heittää tomun kahleet, Samoin kohta minäkin ja samoin kerran Sinä myös, sä vaimoist ylevin.
Jumala antakoon sinulle yht'aikaa parannuksen ja unohduksen!" Abbatissa, tultuaan kamariinsa, laskeutui erääsen nojatuoliin. "Uh! en jaksa enää; olen vallan näännyksissä." Vaan säpsähtäen jostakin laimiinlyönnistä, hän kohta pudisti väsymyksen päältänsä, antaakseen uusia käskyjä. "Tätini", Kilian sanoi, "armas tätini, sallikaa minun edes syleillä teitä."
SELMA. Hyvä! Mutta seiso vartijana hetki vielä ja tule ja sano koska sun isäntäs tulee. TAAVETTI. Minä menen ja seison, minä tulen ja sanon. KONRAD. Ha, ha, ha! rupeetko runoilemaan, sinä jeeveli? SELMA. Poika mielii hieman vestellä. KILIAN. Nyt tehkäät parastanne. KONRAD. Minä kutsun sinua torvellani. KILIAN. Ja minä vastaan sinua torveni taivaan pauhinalla.
KONRAD. Ole tervehditty, sisäreni! SELMA. Konrad! KILIAN. Entinen koulutoveri, mutta kaiketi ei tunne hän minua enään. SELMA. Olethan siis tullut, veljeni! KONRAD. Tässä seison, vielä ihan tuloni tiellä. SELMA. Oi iloitseepa isämme nähtyäs sun kasvos! KONRAD. Mutta ne kasvot itse ovat nähneet monta ärjyä siellä ulkona, se huomaa. SELMA. Me olemme sinua katkerasti murehtineet, katkerasti.
Mutta, niinkauvan kun seisomme yhtä kalliilla perustalla molemmat, luulen ettei katso hän sitä vaivan-maksavaksi houkutella puoleensa toisen kihlattua. KILIAN. Kuinka taitaa hän toivoa? SELMA. Mitä huolii hän liitoista, kihlauksista, hän se itsekäs, luottaen vaan rikkauksiinsa. KILIAN. Mutta enhän ole vielä selkeällä mitäkohden pyrkivät nyt tuumasi.
Mutta vakuutetaan, että Vallisilaiset voimansa jälleen kokoovat ja että on nähty muutamia lippukuntia Bern'istä, Solothurn'ista ja Waldstätten'istä astuvan vuoria alas..." "Eteenpäin!" Kilian päätti, "mutta viisaasti." Vähän aikaa jälkeenpäin lähdettiin marssimaan. Fritz ja Fridolin olivat samassa rivissä.
Suokoon lempeä Jesus, että voisin sen kerran palkita hänen pojallensa!" Hedwig lausui hiljaa: "Kilian!" Magdalena jatkoi: "Siinä ne velat ovat, joita mielimme maksaa, me tunturien lapset!" Hän vapisi koko ruumiiltaan jalosta kärsimättömyydestä ja hänen silmänsä säihkyivät kuin sankarin silmät.
Parikymmentä kättä uhkasi heidän nuorta päällikköänsä. "Kilian!" Starck huudahti, kun tunsi hänet valkean valossa. "Se on Kilian! Se on Diesbach'in poika!" Hän oli hypännyt tämän eteen, ja kääntyi nyt vihollisia vastaan, häntä ruumiillaan suojellen. Sitten tuo kauhea nuija suhahti ilmassa ja permanto peittyi ruumiista. Näin uudistettuna tappelu pian päättyi.
Ensi kerralla munkki oli hänet työntänyt takaisin, toisella Kilian von Diesbach, joka oli sinne saapunut vähäisen apujoukon kanssa Bern'istä.
Päivän Sana
Muut Etsivät