United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta sanokaa, mitä tuolla ylhäällä, Vaux-Marcus'in linnassa tapahtuu?" Tuskin runoilija oli ehtinyt kääntää silmänsä sinnepäin, niin hän huudahti: "Kah! Burgundin suuri lippu kaatuu, eräs toinen nousee sen sijaan." "Bern'in lippuko?" "En voi eroittaa. Varmaankin joku Sveitsiläinen lippu." "Oi! siinä he vihdoinkin ovat!" Fritz ei ollut erehtynyt.
"Fritz", hän vastasi, "olinhan sinua kieltänyt... Sinulla ei ole vielä ikää tarpeeksi... Kuitenkin, koska Jumala sen on sallinut, olkoon hänen pyhä nimensä ylistetty! Minä tuon juuri kanssani vieraita. Astukaa sisään, toverini." Hän antoi heidän kaikkien kulkea ohitsensa, hyväillen järjestänsä lapsiansa, karhujansa ja koiriansa. Hänen roteva puolisonsa häntä vartosi oven suussa.
Fritz nousi äkkiä istualle, silmät pystyssä. "Nuo ovat Sveitsiläisiä, eikö niin?" hän sanoi. "Ei, poikaseni. Se on Burgundin herttua, joka menee suurukselle." "Kuinka! ei mitään vielä! ... ei mitään!"
Talonpojat ovat, niinkuin hyvä vaaliruhtinaamme taannoin sanoi, kärsineet monta vääryyttä herroiltansa; ja Fritz kertoo, että he aivan kummallisella tavalla toivovat parempia aikoja T:ri Lutherin ja hänen sanojensa kautta. He luulevat, että vapauden päivät ovat tulleet.
Elsan kertomus. Tammikuun 23 p. Nyt on liiankin selvä, mistä syystä Fritz ei katsonut taaksensa, kun hän astui katua alaspäin. Hän ajatteli, että hän olisi katsonut taaksensa Jumalan valtakunnasta. Luostari on siis Jumalan valtakunta, ja me olemme mailma! isä, äiti, veljet, sisaret, ystävät, koti, ne ovat mailma! Minä en ymmärrä sitä koskaan.
Katarinasta, hänen äänensä muuttuu lempeäksi ja syväksi kuin kirkkosoitto; ja hänen kasvonsa käyvät vakaviksi ja ihaniksi, niinkuin lapsi-enkelein tauluissa; ja hänen silmänsä ikäänkuin katsovat taivaasen. Soisin, että Fritz saisi kuunnella häntä.
Neiti Regina oli muuttanut linnan sisempiin huoneisiin; kreivi Fritz oli mennyt levolle. Kohta ei kuulunut linnassa muuta kuin vartijain huutoja, juopuneiden sotamiesten rivoja lauluja ja iloista melua pidoista, jotka Keller oli pannut toimeen upseeriensa iloksi linnan suuressa salissa.
Mutta Fritz ja minä arvelemme, että, jos siinä on perää, enkelein ruoka ei aivan paljon ravitse, sillä kun viime kerralla näimme hänet luostarin ristikon takaa, hän oli kuin varjo mustassa hameessansa taikka kuin se kauhea kuoleman kuva, jonka näimme luostarin kappelissa. Hän on puettu karkeaan piikkokankaasen ja makaa usein, niin sanotaan, tuhassa.
"Toista on meidän Sveitsiläisten", haavoitettu ylpeästi lausui, "se ei ole pelko, joka meitä ajaa eteenpäin, se on rakkaus vapauteen ja syntymämaahan!" Loppu-osa päivää kului ilman muitta tapauksitta. Iltapuoleen huhu levisi, että Sveitsiläiset olivat liikkeellä ja lähenivät Neuschâtel'in puolelta. "No!" Fritz sanoi, "näettehän nyt, ett'en ole erehtynyt.
Fritz huokasi raskaasti. "Entä sillä välin?" hän kysyi. "Sillä välin?" minä vastasin, "tietysti saattaa välisti olla vähän vaikea tulla toimeen." Hän mietti tuokion aikaa, ja sitten hän sanoi: "Elsaseni, minä olen ajatellut yhtä tuumaa, joka luullakseni tuottaa meille muutamia guldenia, siksi kuin tuo lyijyn muuttamisen hanke on toteutettu."