Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Näyttää siltä, arvelee Fritz, kuin ne, jotka ensin saarnasivat kristin-uskoa Saksalaisille, olisivat menetelleet kansan sydämen suhteen melkein niinkuin ensimäiset uutis-asukkaat menettelivät metsän suhteen raivasivat siellä täällä itselleen aukean paikan, rakensivat kirkon ja jättivät muut asiat alkuperäiseen tilaansa.
Fritz on istunut tämän viimeisen tunnin arkituvassa, kaikki lapset ympärillänsä, kertoen heille, mitä oppilaat tekevät Erfurtissa; heidän runous-yhdistyksestänsä, jossa he kokoontuvat ja toistensa kuullen lausuvat omia värssyjänsä taikka käännöksiä vanhoista kirjoista, jotka nykysin ovat kaivetut ilmi maasta, vaan kuitenkin hänen puhettansa myöten ovat tuoreemmat kuin mitkään uuden-aikaiset teokset ja antavat kyllin kaikille ajatuksen aihetta; väitöskokouksista ja noista suurista lauluseuroista, joihin sadoittain ääniä ottaa osaa ja soitto syntyy semmoinen, joka voittaa kaikki urut molemmissa jälkimäisissä harjoituksissa Martin Luther näyttää olevan johdattaja ja päämies, ja sitten ylioppilaitten miekkailuista, joihin minä en luule Martin Lutherin ruvenneen, mutta jotka varmaan huvittavat Kristoferia ja Polluxia enemmän kuin mikään muu.
Fritz on paennut vankihuoneesta Mainzista, ja hän kirjoittaa, niinkuin tämä olisi pääsiäis-aika kaikille ihmisille. Kaikkialla, sanoo hän, ihmisten sydämet aukenevat tuolle iloiselle sanomalle Jumalan lunastavasta rakkaudesta.
Kukaties pikku Evan on määrä olla pyhimys meidän joukossamme; ja sillä, että autamme häntä, me ehkä parhaiten miellytämme Jumalaa ja pääsemme viimein johonkin halpaan paikkaan taivaasen. Eisenachissa, Joulukuulla. Se lohduttaa suuresti, kun Fritz kirjoittaa niin reippaasti.
Siinä tapauksessa, että onneton kreivi kuolee, joutuu sukukartano Skoonen husaarirykmentissä palvelevalle ratsumestari Fritz Lejonborgille, joka on heikkomieliseksi tulleen kreivin serkku.»
Kaikki oli kokonaan sulannut yhteen. Minun oli hupaista laulaa virsiä ja hauskaa oli myöskin, että Fritz tahtoi kuunnella niitä; ja missä toinen ilo valui toiseen, sitä en voi sanoa. Minä luulen, että Jumala antoi minulle molemmat; enkä minä ymmärrä, että minun tarvitsee eroittaa niitä toisistaan.
"Haller tahtoo vielä kerran tavata Bertaa", hän sanoi epäileväisesti. "Ja miks'ei, Fritz?" minä kysyin; "miks'ei sopisi palkita vanhaa erhetystä niin paljon kuin mahdollista, ja niitten, jotka ovat luopuneet toisistaan Jumalan käskystä, saada toinen toisensa jälleen Hänen käskystänsä?" "Minä olen usein ajatellut niin, kultani", hän sanoi, "mutta minä en tietänyt, mitä sinä ajattelisit."
Tämä seisoi miettivänä, tarkastaen vuorotellen maan-laatua, linnaa ja voimia, joita oli tarjona rynnäkköä varten. "Kaksi sataa!" hän vihdoin kertoi, "ja paksujen muurien takana. Meitä, kahdeksankymmentä enintäin." "Ne ovat juopuneet verestä ja viinasta!" Bartolomeo hiljaa murisi. Fritz huudahti viehättävällä ylpeydellä: "Olemmehan Sveitsiläisiä!"
Kuinka se lievitti, kun kuulimme, ettei hän hyljännyt uskontoa, vaan sen, mikä oli väärää silloisessa uskonnossa, ja havaitsimme, että hän antautui kirjanpainajan ammattiinsa yhtä pyhillä tunteilla, kuin Fritz papinvirkaansa!
Hän näyttää olevan täynnänsä toiveita tulevaisuuden suhteen ja on jo saanut paikan jossakin oivallisessa laitoksessa, jossa hän sanoo elävänsä niinkuin kardinali eikä ollenkaan tarvitsevansa muitten apua. Tämä on hyvin ilahuttavaa. Martin Luther on myöskin tulemallansa oikein suureksi mieheksi; niin Fritz kertoo.
Päivän Sana
Muut Etsivät