United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerenski oli muka kavaltaja, joka tahtoi antaa Pietarin saksalaisille. Trotski oli tullut Pietariin työläis- ja sotamiesneuvostojen toimeenpanevan komitean bolshevistisen enemmistön johtajaksi. Miljoonakaupungin koko järjestynyt työväestö sekä useimmat linnaväen rykmentit puolustivat nyt yhtenä miehenä bolshevismia.
Sitä paitsi ei enää ollut pitkältä ensimmäisiin kylän tölleihin, ja kaukaa saattoi nähdä miten muutamia poikia jo riensi taistelupaikalle. Siirtolaiset vetäytyivät taloihinsa. Mitä on tapahtunut? kysyivät paikalle saapuneet. Olenhan vaan antanut saksalaisille hiukan selkään, vastasi Bartek ja pyörtyi. Asia alkoi tulla arveluttavaksi.
Kun ehdotin saksalaisille tovereilleni että käytäisiin hänenkin luonaan, niin asettuivat he vastaan, sillä he pitivät sitä nokkamaisena. Mutta minulla oli omat mietteeni ja ajattelin että jos abedissalla on tavallinen ihmisjärki, niin täytyy hänen mieluummin pitää sitä kunnioituksen osoitteena kuin epäkohteliaisuutena, että evank.luteerilainen pappi käy häntä katsomassa.
Berliiniläinen maanmieheni vei minut sitten "Sailors-Repose'en", jossa englantilainen isäntä otti sangen ystävällisesti vastaan saksalaisen pastorin. "Teidän täytyy tänä iltana saarnata saksalaisille", sanoi hän. Eikä tässä auttanut mitkään estelemiset.
Juutalaisille ja saksalaisille pakkopakolaisille hallitus ei myöntänyt mitään raha-avustusta eikä alussa edes sallinut niitä varten perustaa kansallisia avustuskomiteoja. Kauan pyydettyä tämä oikeus suotiin juutalaisille: kiihkokansallinen sanomalehdistö sanoi sitä suureksi, ansaitsemattomaksi armolahjaksi.
Mutta silläkään kertaa ei hänen päässään säilynyt muuta kuin: Maas ... Maas... Lisäksi oli hän tietävinään, että se Maas ... on rikas kauppias, joka on vangittu sen takia, että hän on myynyt viljaa saksalaisille.
Noin puolet miehistöstämme oli jättänyt juoksuhautansa paiskatakseen kättä saksalaisille ja antaakseen ja vastaanottaakseen lahjoja. Saksalaiset pyysivät, että auttaisimme heitä hautaamaan heidän kaatuneitaan. Siihen me kernaasti suostuimme. Heidän upseerinsa rukoili rukouksen saksaksi, ja me kuuntelimme tätä rukousta yhdessä saksalaisten sotamiesten kanssa paljain päin.
Oli juuri käsissä aika, jolloin suuren Napoleonin sotahuuto havahdutti kukistetun ja revityn puolalaisen kansallisuuden kuolinkamppailustaan. Uudestaan eloon heränneen ruumiin salaiset liikkeet huomattiin kaikkialla, missä puolankielen suhuäänet kajahtelivat, ja näyttivät leviävän Itä-Preussin puhtaasti saksalaisille seuduillekin.
Ei kukaan tullut. Huhtikuun 3 p. tapahtui pelätty vihollisen hyökkäys, onneksi länsirintamalla koilliseen Kovelista Stohod-joella. Se oli saksalaisille sangen helppo voitto ja surkea tappio venäläisille, jotka menettivät 25,000 miestä kaatuneina ja etupäässä vankeina. Upseerit tekivät yleensä velvollisuutensa, mutta ei miehistö.
Vapaita suomalaisia otettaisiin mielellään vastaan tähän siirtokuntaan. Mainittuani että Tarassa pidin ripin ja ehtoollisen muutamille siellä asuville saksalaisille, voin päättää matkakertomukseni.