Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Jälestäpäin lauloivat Eva ja Fritz, äitimme erityisestä pyynnöstä vanhan-aikaisen latinaisen ylösnousemus-virren. Uus' on luonto uudestaan, Uus on taasen ilo maan, Luoja noussut haudastaan, Siitä kaikki riemastuu: Kilvan luodut ylistäin Katselevat, kuinka näin Luojan voitto kirkastuu.
Sitten hän lisäsi nopeasti matalalla, syvällä äänellä: "Luuletko, että minä olisin voinut olla huomaamatta äitimme vanhoja keinoja, kun hän vakuutti, ettei ruoka maittanut häntä ja ettei hän pitänyt mistään niin paljon kuin jänteistä ja luista?" "Oi Fritz", minä nyyhkytin, "minä en voi sitä auttaa. Mitä minä teen?"
Kun olin noudattanut näitä käskyjä ja palasin vuoteen luo, Fritz houraili; ja vaikka me käsitimme ainoastaan vähän siitä, mitä hän sanoi, oli hän ilmeisesti suuressa tuskassa. Hän näytti ymmärtäneen lääkärin sanat, sillä hän toisti useasti: "rutto! rutto! Minä olen saattanut kirouksen omaisilleni!"
Fritz ja minä katselimme toisiamme ja aloimme pelätä, että olimme tehneet väärin, kun pikku Kristofer sanoi: "Minä näin, kun Fritz ja Elsa eilen illalla kantoivat ulos pastejit." "Elsa! Fritz!" lausui isämme, "mitä tämä tietää?" Minä olin tunnustamaisillani, mutta muistin St. Elisabetin ja hänen ruusunsa ja vastasin vapisevalla äänellä: "Pastejeja sinä et nähnyt, Kristofer, vaan ruusuja."
Mutta hän ei puhunut mitään; hän tarttui vaan lempeästi käteeni, niinkuin muinoin, ilman mitään sanomatta. Viimein minä lausuin: "Ethän sinä ruttoa tuonut, kallis Fritz; Jumala sen lähetti!" "Minä tiedän, että se on Jumala!" hän vastasi niin tuikean katkeralla äänellä, että minä en yrittänytkään puhettani jatkamaan.
Fritz ymmärsi sen parhaiten; ainakin minä voin puhua hänelle vapaammin minä en tiedä mistä syystä. Kenties muutamat sydämet ovat luodut sointumaan yhteen, juuri niinkuin muutamat huonekalut aina väreilevät, kun kosken erityistä luutun kieltä, vaikkei mikään muu esine huoneessa näytä tuntevan sitä.
"Tule, Fritz ja näytä äidin-äidille, että olet elossa etkä koskaan ole ollut kuollut", lausui Elsa. Sitten hän lisäsi ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä: "kuinka paljon sinä olet saanut kärsiä! Jollen olisi muistanut sinua, ennenkuin sait tonsurin, olisin tuskin tuntenut sinua nyt mustalla pitkällä parrallasi ja vaaleilla, laihoilla kasvoillasi."
Kiitos Jumalan, että Evamme jälleen on serkku Eva eikä sisar Ave; että hänen oma sydämensä on täällä meidän joukossamme ja levittää valoa meidän omaantuntoomme juuri sillä, että se loistaa eikä kätkey minkään pyhän kunniakatoksen alle kaukaisen luostarin alttarilla. Heinäkuulla 1527. Fritz on kotona.
Kenties suru myöskin syventää sydämen kummallisella tavalla ja avaa uran kaikkien muitten sydänten pohjaan. Ja minä olen varma, että Fritz on tuntenut kovin syvän surun. Mimmoisen, minä en täydellisesti tiedä; enkä tahtoisi milläkään muotoa saada selkoa siitä.
Ja kun Thekla menee naimisiin, ja täti ja setä Cotta ovat jääneet yksin, he ehkä tarvitsevat minua, ja serkku Eva saa vanhentua Elsan lasten ja kaikkien lastenlasten joukossa, auttaen itsekutakin vähän ja kaivattu hiukan, kun Jumala körjaa minut pois. Mutta etupäässä minä tahtoisin olla täti Cottan luona nyt, kun Fritz on tuossa kauheassa vankeudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät