United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Montakohan maassa on Hietajyväkettä? Ota pienin elävä, Suurimpaan se vertaa, Onko toinen suurempi Toista monta kertaa? Ihminen, sä vaikenet, Luoja tietää, sinä et. Sano, mont' on päällä maan Ollut asukasta? Mont' on tällä hetkellä, Monta tulee vasta? Voiko järkes tunkea Kuolon salaisuuteen, Kuinka tomu kirkastuu, Virkoo eloon uuteen? Ihminen, sä vaikenet, Luoja tietää, sinä et. Kärsivällisyys.
Nyt kuolen iloisella mielellä ... huntu on pudonnut ... kaikki kirkastuu... Isäni ... minä annan sinulle anteeksi, että olet vihannut ja kironnut tyttäresi lasta... Anna sinä minulle anteeksi ... että minä rakastan ... siunaan ... omaa poikaani! Kuule minua, äitini! huudahti Bertel, kuule minua!
Toisen kukunnan aikana pudottaa hän päältänsä pois valkoisen lakanan, parran ja naamion. FLORIO. Tässä olen, metsä! Tässä olen, taivas! Tässä olen, meri! Kaikki suuri tulee hiljaisuudessa. Aamu kirkastuu yöstä. Kevään vihanta kohoaa talven lumesta. Kaikki, mikä kärsii, hengittäköön terveyttä. Kaikki, mikä on kuollut, herätköön uuteen eloon! PERHONEN. Kummallista!
Ihminen ei voi omin keinoin saada luonteesensa sisältymään suurempaa rakkauskykyä kuin minkä se sisältää. Hän voi ainoastaan kohdistaa rakkauskykynsä semmoisia ihmisiä kohtaan, joita hän ei ole ennen rakastanut, ja siten oppia rakastamaan yhä useampia ihmisiä tai ihmisryhmiä sillä rakkaudella, mikä hänellä on käytettävänään. Ja silloin hänen omaisrakkautensakin vasta kirkastuu.
Lukein kirjettä silmä kirkastuu, Sydän sykkivä riehuu, riemastuu, Eikä ennätä hän ennen näkemään Loppua, kun hällä taas on kädessään Kihara ja kukka, joita suutelee, »Isän silmäterä, Anni,» haastelee, »Kihara ja kukka suutelo!» Toivo. Luoja kaikki luotuansa Kun ol' työnsä päättänyt, Oli myöskin toimintansa Jokaiselle määrännyt. Silloin astui Luojan luoksi Vielä henki kainoinen.
Jumala, joka kesyttää, nostaa ja vapahtaa, ja ihminen, joka milloin villisti vastustaa Jumalan vaikutusta, milloin antautuu sille ja niin kesyttyy, vapahtuu ja kirkastuu. Mutta ainoastaan vapaa, omasta vakuutuksestansa antautuminen on Jumalan silmissä otollinen. Sillä hän ei voi tahtoa orjia, koska hän itse on kaiken vapaudessa kehittyvän elämän alku.
Jo henkäys tuon saa mieleni rikkaaks kaipuussaan; vain katse, ja kirkastuu sydän öinen!»
»Kun hiljan yli mäen ja vetten kohouupi yö, Ja häly päivän hälvenneeksi saapi, Ja aalto laskee lepäämään vihannan saaren ty'ö, Ja kaikki kauniit tähdet tuikahtaapi, Niin silloin taivaan kaarikatto puhtaaks kirkastuu, Ja joukko enkeleitä sen alle laskeuu Ja itkee hopiakyyneleitä maalle.»
BAALAK. Asetu tänne; tarkkaa kuormastoa, Niin näet heidän ryöstösaalistaan, Jot' Egyptistä aikain pitkin matkaa Tien varren kansoilt' ovat riistäneet. Jehovan nimess' on tuo kaikki tehty. Kas tähän nouse! BILEAM. Päivä kirkastuu! Näen kansan kultajousineen.
Nuori nainen yhä katselee sitä; yhä enemmän hän vaipuu katsomiseen. Jäykistyneet kasvojen piirteet pehmittyvät, suru muuttuu surumielisyydeksi ja surumielisyys kauneudeksi, otsa selkenee, katse kirkastuu, posket punoittavat hiukan ja suu muodostuu iloisiksi sanoiksi... Vielä auringonsäde valaisee hänen pientä maailmaansa, ja se näky, jota hän tavoittaa, saapi varmaankin värinsä siitä.