United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänet nähdessään nostaa kapteeni päänsä, hänen katseensa valkenee ja tyytyväisyyden hymy laskeuu hänen huulilleen. "Mitenkä on laitanne, herra kapteeni?" kysyi huoneesen astuja äänellä niin viehättävällä ja sointuvalla, kuin unissa kuultu taivahinen laulu.
Sillä tapaa Dora ihastuttavan kainona ja hämmentyneenä pari kolme minutia seisoo ja antaa katsella itseänsä; ja sitten hän ottaa hattunsa päästään näyttäen niin luonnolliselta ilman sitä! ja juoksee pois, hattu kädessään; ja tulee hyppien taas sisään omassa tavallisessa puvussansa ja kysyy Jip'iltä, olenko minä saanut kauniin pikku vaimon ja antaako se hänelle anteeksi, että hän menee naimisiin, ja laskeuu polvillensa ja panee viimeisen kerran tyttö-elämässään sen seisomaan kokkikirjan päälle.
ei myös, kun vahan sulaessa raukka Ikarus tunsi siipein irtautuvan ja isä hälle huus: On turma eessä! kuin pelkoni nyt nähdessäin, ett' tyhjyys mua kaikkialta ympäröi ja kaikki silmistä häipyi, paitsi selkä pedon. Hitaasti laskeuu se, uiden vitkaan ja loivin kaartein; huomaa tuost' en mitään, vain että alhaalta mua vastaan tuulee.
ei myös, kun vahan sulaessa raukka Ikarus tunsi siipein irtautuvan ja isä hälle huus: On turma eessä! kuin pelkoni nyt nähdessäin, ett' tyhjyys mua kaikkialta ympäröi ja kaikki silmistä häipyi, paitsi selkä pedon. Hitaasti laskeuu se, uiden vitkaan ja loivin kaartein; huomaa tuost' en mitään, vain että alhaalta mua vastaan tuulee.
Lintu asuu häkissä, joka on vaan hiukan isompi, kuin se itse, ja rapistelee surullisesti, kun se silloin tällöin hyppää puikollensa kahden tuuman korkealle pohjasta taikka laskeuu alas siitä; mutta se ei laula eikä viserrä. Eriskummainen, taudillinen haju on huoneessa, niinkuin homehtuneesta korderoista, maku-omenista, joita tarvitsee tuulettaa, ja mädänneistä kirjoista.
Kesä-iltana kun tuuliainen, Luonnon äänetönnä juhlaa viettäin, Tulee yksin, äkkiä kun nuoli, Metsän järveen laskeuu, ei kasvi Liiku, mänty seisoo hiljallahan, Hiljaa kukka rannikolla, hiljaa Kaikki on, vaan järven pohja kuohuu; Samoin nuorukainen, koska laulu Häntä lumoutti, istui vaiti Miettien ja järkähtämätönnä, Veri hänen syömmestään vaan kuohui.
Gummidge, uskaltaa väristen hiipiä sisään, ja laskeuu ehkä vanhaan vuoteesensa ja levähyttää väsynyttä päätänsä siinä paikassa, jossa ennen oli niin iloista". Minun oli mahdoton vastata hänelle mitään, vaikka koetin. "Joka ilta", sanoi Mr. Sovita, että se on tätisi, etkä sinä joka näkee langenneen lapseni!" Hän astui vähän eteenpäin meistä ja käveli sillä tapaa edellämme hetken aikaa.
FAUST. Minusta on, kuin virittäis hän ansaa, Kierrellen meitä tenho-silmuksiin. WAGNER. Se etsii isäntään, ja häpee pahoillansa, Sen eestä kun vaan oudot tavattiin. FAUST. Vaan piiri ahdistuu! nyt täss' se on! WAGNER. No koira tuo! eik' aave luonnoton; Sen tavat koiran on: se vinkuu, vieraksuu, Häntäänsä hiepottaa ja maahan laskeuu. FAUST. Tuu tänne, koira vaivainen!
Uni tulee utujäljin, Katsoo läpi ikkunan, Katselee, jos vielä lasten Näkis hereill' olevan. Kenen valveill' löytää, sen Laskeuu se luomillen. Lapsen', lasken siis vaan Rauhass' aivan nukkumaan. Hälläpyörä kevätluk. 1871; Kaikuja Hämeestä 1872. IS
Ja on kuin oisi kylvämäni aatteet, nuo jumalaiset, saaneet orjan vaatteet, kuin oisin siroitellut hiekkajyvää, mi milloinkaan ei heelmää kantaa voinut. Jo variseepi elon keitaan puu, jo tuonen varjo yllein laskeuu. Ja laskekoon, en tahdo sitä siirtää: on silloin aika tullut, vuoro mennä, kun hengen nuol' ei entisellään lennä, tuon tiesin, enkä pyytänytkään piirtää ma koskaan nimeäni elon hiekkaan.