Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mi voima sulla, voimallinen puu, metsässä, uljas, seisot, tuulen kaatamassa, siimeessäs lepo sieluun laskeuu ? Sen totuus mulle suo, kun ain' oon raatamassa. katsoo arasti rakennusta kohti. He saapuivat kuin kaksi kiusaajaa, edusti sukuaan he loppuun saakka. Tuo kysyi: kuinka rakkaus kukoistaa, kun sitä lamaa rikkauden taakka? Tää kysyi: kuinka rakkaus elää voi, kun päivä kukin puuttehensa toi.
Se laskeuu alas jalkojeni juureen, oikaisee itsensä, ikäänkuin nukkuakseen, ja vaikeroivalla huudolla kuolee. "Voi Agnes! Katso, katso tänne!" Nuot kasvot, niin täynnänsä sääliä ja surua, tuo kyynel-sade, tuo kammottavan mykkä ilmoitus minulle, tuo juhlallinen taivaasen päin nostettu käsi! "Agnes?" Se on ohitse. Pimeys ympäröitsee minua; ja ajaksi on kaikki kadonnut muististani. Mr.
Senpä ihan Varmaan virkkavat nuo pihan Kaunistukset, metsän tytöt nuoret, Koivut tuoreet. Päivä-kulta, radan pitkän juostuaan, Luotehesen väistyy vitkaan hidastellen, Ikään kuin ei mailleen mennä raahdiskaan, Katselis vaan pohjolata ihastellen; Sulo kasvonsa nyt punastuu, Kun hän vuorten taaksi laskeuu.
Henrik punastui ja katsoi ympärillensä. Kun oli vakuutettu siitä, että olivat yksin, aloitti hän äänellä, joka, niinkuin sanotaan, on karkenemassa, erään virren nuottia. Hän oli aloittanut liian matalalta ja oli milt'ei vaipua vanhaan saartokaivantoon asti ennenkuin loppuun pääsi. Hän lauloi: Jo päivä menee mailleen, Levolle laskeuu, Ja illan hetket rientää Sieluni valmistu!
Unen ja uinuksen, jumaloitten palveljaa kaksi, Toimi Promeetteo tänn' turvaksi ihmisilleen, Vaan, jumalille vaikk' helpot, tok' meille työlähät kestää, Uinus meill' muuttiihe uniks', unipa kuolemaksi. Ajanmitta. Eeros, mitä on tää! Tiimalasia kumpikin kätes Pitelee! Aikaa sa vain kaksinko mittaelet? Hitaasti laskeuu täst' aika armaille erotetuille, Yhdistetyillepä taas vilkkaasti tyhjentyy tää'!
Kyll' ennen tuntui, kun ma löin; Nyt käs' on hermotoin, Kun talvikauden pettua söin Ja vettä päälle join. Jos hyötyäin vaan katsoisin Ma virkaa vaihdellen, Isännän ehkä saisinkin, Joll' leip' ois rukiinen. Ens' kaupungissa palkinnon Kai saisin kunnostain. Niin mietin, mutta muuttohon En tuonne mieli vain. Siell' liekö vuorta lehtoisaa, Mi lampeen kuvastuu? Yht' armaanako aamu saa Ja ilta laskeuu?
»Kun hiljan yli mäen ja vetten kohouupi yö, Ja häly päivän hälvenneeksi saapi, Ja aalto laskee lepäämään vihannan saaren ty'ö, Ja kaikki kauniit tähdet tuikahtaapi, Niin silloin taivaan kaarikatto puhtaaks kirkastuu, Ja joukko enkeleitä sen alle laskeuu Ja itkee hopiakyyneleitä maalle.»
Päivän Sana
Muut Etsivät