United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lenteä lekuttelevi tavoitellen Väinämöistä: siipi pilviä sipaisi, toinen vettä vieprahteli. Veen emonen, vaimo kaunis, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Oi on vanha Väinämöinen! Käännä päätä päivän alta, luo'os silmät luotehesen, katso taaksesi vähäisen!"
Sano, armas akkaseni: mitenkä mä sinne pääsnen, kuten kulkea osannen?" "Hyvä on sinne päästäksesi, ouonkin osataksesi, korven kolkka käyäksesi, joen ranta juostaksesi. Astut päivän, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki, kulet kohti luotehesen. Vaara vastahan tulevi: sie astu alatse vaaran, käy vaaran vasenta puolta!
Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä tunne tuota purtta, keksi kelvoista venettä; souten Suomesta tulevi, airon iske'in iästä, melan luoen luotehesen." Jo huhuta huikahutti, mäjellytti, mäikähytti, huuti mies nenästä niemen, verevä vesien poikki: "Kenen on veno vesillä, kenen laiva lainehilla?"
Jos muistat mitä Genesis jo sanoo, nuo kaksi ihmisell' on elättäjää ja kehittäjää koko heimon. Mutta kun koronkiskuri käy muita teitä, hän luonnon ynnä ihmistaidon hylkää, kosk' asettaa myös toivon toisahalle. Nyt mua seuraa, mull' on käydä mieli, jo aamutähdet taivahalle nousee otava luotehesen osoittavi, jo kaukana on ahde alasmenon.» Kahdestoista laulu Tulimme paikkaan alasmenon.
Senpä ihan Varmaan virkkavat nuo pihan Kaunistukset, metsän tytöt nuoret, Koivut tuoreet. Päivä-kulta, radan pitkän juostuaan, Luotehesen väistyy vitkaan hidastellen, Ikään kuin ei mailleen mennä raahdiskaan, Katselis vaan pohjolata ihastellen; Sulo kasvonsa nyt punastuu, Kun hän vuorten taaksi laskeuu.
Tääll' on kaunis karjan käyä, Armas paimenten asua; Pohjaspuolella mäkönen, Päivänpuolella puronen, Lehtomaita luotehesen, Itähän isot ahoset. Kuti, kuti, kultaseni, Tule tänne turkkaseni! Tääll' on suuri sulhosesi , Kaunis kasvin kumppalisi; Sopisipa suuta antaa, Kun olisi kahen valta. Missä armahani? Miss' on, kussa minun hyväni, Miss' asuvi armahani, Missä istuvi iloni, Maalla kulla marjaseni?
Loin ma silmän luotehesen, Poikki maiden pohjosehen, Paistoi aurinko ahoilla, Vaaroilla iki-isoilla, Loisti linna, hohti huone, Lehdot kulta kuumottivat, Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten. MUUT Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten. JORMA Oli pihlaja pihalla, Tuvan eessä tuuhut tammi, Käki kukkui pihlajassa, Toinen tammessa helisti.
Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata, ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella. Tyven työnnytti itähän, latvan laski luotehesen, lehvät suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen. Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen; kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian; kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.
Vaka vanha Väinämöinen käänti päätä päivän alta, luopi silmät luotehesen, katsoi taaksensa vähäisen: jo tulevi Pohjan eukko, lintu kumma liitelevi, harte'ista kuin havukka, vaakalintu vartalolta! Yllättävi Väinämöisen. Lenti purjepuun nenähän, vaatevarpahan rapasi, päähän pielen seisotaikse: oli pursi päin pu'ota, laiva laioin kallistua.
Astui päivän, tuosta toisen, astui kohta kolmannenki, kulki kohti luotehesen. Tuli vaara vastahansa: hän astui alaisin puolin, vaaran lievettä vasenta. Joutuvi joelle tuosta: astuvi joen sivua, jokivarrutta vasenta. Kulki kolmen kosken kautta, tuli niemen tutkaimehen, päätyi päähän pitkän niemen: tupa oli niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun päässä.