Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Se Herra, jota ma palvelen, se ei ole Herra teidän, ei tunne se kirkkoja, munkkeja, ei kuule se messuja heidän. Se Herra se asuvi korvessa ja hän on korven Herra! Hänet kasvoista kasvoihin siellä ma näin, kun metsiä hiihdin kerran.
Jos sanon minä emolle, virkan, vierin vanhemmalle, enemp' on emolla työtä, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi. "En nyt tuota tunnekana enkä arvoa alusta, mist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, tänne tullut puremahan, jäytämähän, syömähän, kaluamahan.
Noin lausui merosta neito, Lausui lapsi lainehesta: »Oi sie suuri metsän sulho, Korven korkea senikka, Sie vaan mielinet minua, Jopa ollet ottamassa Valiolla varsallasi, Rautaisilla rattahilla, Hopeaisilla helyillä; Ken mielii merosta naia Meren piikoja piellä, Ei sille piä rekoa Eikä rautarattahia Eikä ostanta-oroa Eikä vaskivaljahia, Neito aalloissa ajavi, Ve'en pinnassa pitävi, Vesi neitosen vetävi, Laine lapsen lennättävi, Veto alla, tuulo päällä, Neito keskellä asuvi.»
Papin tieto toki parempi kuin Panun tieto. Ei puujumalia palvele, ei tyhmiä taikoja tekemään käske, ylähissä taivahissa hänen taattonsa asuvi. Hyvä on hänen virtensä, vaikkei Väinön virsien veroinen, teille välttänee. Tehnette niinkuin käskenee. Entäs sinä, Jorma? Minä en Väinöä kenenkään Kiesuksiin vaihda. Mutta en vastarintaankaan vanha kykene. Teen niin kuin Väinö teki.
Niin ne muutamat sanovat, Moniahat arvelevat: "Iloissahan tuo elävi, Riemuissahan riehkahuvi." Minä hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen. Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Maassa mieleni matavi, Alla jalkani asuvi, Alla penkin piehtaroivi, Nurkissa nuhaelevi.
ROOMALAINEN. No hyvä, menkäämme siis yhtenä. Neljäs kohtaus. Antium. Aufidion talon edustalla. CORIOLANUS. Tää kaunis kaupunki on. Antium, minä Sun leskes loin, ja monen noiden sieväin Talojes perijän näin miekkan' eessä Korahtain kaatuvan. Mua älä tunne, Sun vaimos muuten vartain, poikas kivin Mun kuoliaaksi lyövät. KANSALAINEN. Terve! CORIOLANUS. Tuo kuuluisa Aufidius, missä täällä Hän asuvi?
Virkkoi Antti Annillehen: "Mene Anni katsomahan, Karhuko huuti karjassani, Metsän lieho lehmissäni." Anni arka päivälläki, Yölläpä sitäi arempi, Turkkihinsa turveleksen, Vaippoihinsa varjeleksen. Meni itse katsomahan. Kaisa seisoi seinän alla, Alla ikkunan asuvi, Käessä verinen veitsi, Tupetonna tuima rauta, Päässä huntu hurmehinen. "Voi sinua vaimo raukka, Jo tapoit oman urosi!"
»Ja varmaankin pidät aalloissa asuntoa, koska sieltä näin sinun nousevan?» kysyi taaskin Heikki. "Tuolla Ahtola asuvi, Ve'en isäntä venyvi, Nenässä utuisen niemen, Päässä saaren terhenisen, Lohisessa louhikossa, Kalaisessa kartanossa, Alla aaltojen syvien, Päällä mustien mutien." Näin saneli Ahti-kuningas ja Heikki ihastuneena kuunteli hänen puhettaan.
Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi perässä punaisen purren, melan vartevan varassa. Niemi matkalla näkyvi, kylä kurja kuumottavi. Ahti niemellä asuvi, Kauko niemen kainalossa. Kalatuutta Kauko itki, leivätyyttä Lemminkäinen, Ahti aitan pieneyttä, veitikkä osan vähyyttä. Veisti laitoja venehen, uuen purren pohjapuuta päässä pitkän nälkäniemen, paltalla kylän katalan.
Tuli tumman Tuonelan herra myös mökkihin laulajan, ja laulaja silmänsä nosti: Mitä täältä sä tahdotkaan? Ei tääll' ole kukkia kevään, ei toukoja, toivojakaan, tääll' asuvi tuska ja nälkä ja kurjuus ja köyhyys vaan. Ei mull' ole äitiä, isää, ei armasta, ystävää, ja maa, jota lemmin ja lauloin, mua kiljuen kivittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät